1929Edellinen artikkeli 1931Seuraava artikkeli

Aarne Äyräpää, kivikauden keramiikka ja rannansiirtymiskronologia

Aarne Äyräpään kampakeramiikan jaon ytimenä on jako varhaiseen kampakeramiikkaan (vasemmalla), tyypilliseen kampakeramiikkaan (keskellä) ja myöhäiskampakeramiikkaan (oikealla).
Aarne Äyräpää oli monipuolinen arkeologi, joka julkaisi vuonna 1930 kivikautisen keramiikan suhteellista ajoitusta käsittelevän tutkimuksen. Artikkelin nimi oli ”Die relative Chronologie der steinzeitliche Keramik in Finnland”.

Aarne Äyräpään artikkelista muodostui kivikauden kronologian tiukka ydin, jonka perusteesit pitävät edelleenkin paikkansa. Äyräpää yhdisti  keramiikkatyyppien esiintymisen kivikautisilla asuinpaikoilla Suomen rannikon jääkauden jälkeiseen maankohoamiseen.  Keskeisenä oli vanha havainto, jonka mukaan kivikautiset asuinpaikat olivat lähestulkoon aina sijainneet rannalla. Kun rantaviiva sitten maankohoamisen vuoksi siirtyi kauemmas, asutus seurasi sen perässä. Näin arkeologia oli saanut oivan apuvälineen kivikautisten asuinpaikkojen ajoittamiseen.

Äyräpää käytti asuinpaikkojen suhteellisen ajoittamiseen geologi Wilhelm Ramsayn kehittämää ns. prosenttimenetelmää, jossa hän laski asuinpaikkojen korkeuden prosentteina suhteessa kunkin alueen Litorina-merivaiheen korkeimpaan rantaan, n. 6400 eKr. Prosenttimenetelmä on sittemmin jäänyt pois käytöstä mm. radiohiiliajoituksen tultua käyttöön 1960-luvulta alkaen.

Keramiikkaa oli luokiteltu erilaisiin koristeluun ja valmistustekniikkaan perustuviin ryhmiin jo aiemminkin, mutta vasta Äyräpään metodia voi kutsua systemaattiseksi ja laajaan aineistoon perustuvaksi ryhmittelyksi. Äyräpään edeltäjien Julius Ailion ja Sakari Pälsin tekemät luokittelut menivätkin lähes kokonaan uusiksi.

Äyräpää osoitti rannansiirtymiskronologiaan nojaten, että kampakeramiikaksi kutsutut astiatyypit olivat kokonaisuudessaan vanhempia kuin nuorakeramiikka. Sen sijaan aiemmin nuorena pidetty Uskela-keramiikka osoittautui olevan niin Kiukaisten keramiikkaa kuin nuorakeramiikkakin vanhempi ryhmä. Kaikki nämä astiatyypit eroavat toisistaan ja esiintyvät eri korkeuksilla suhteessa muinaiseen rantaan, kampakeramiikka ylimpänä ja Kiukaisten keramiikka alimpana.

Äyräpää esitteli keramiikkakronologian ensimmäisen kerran julkisesti vuoden 1925 pohjoismaisessa arkeologikokouksessa ja seuraavana vuonna esitelmä julkaistiin ruotsiksi. Vuoden 1930 saksankielinen yhteenveto on sitten kansainvälinen esitys samasta aineistosta ja siinä viimein lanseerattiin etenkin arkeologeille tutut eri-ikäisiä keramiikkaryhmiä tarkoittavat kirjain-numero-yhdistelmät Ka I:1, Ka I:2 jne.

Vaikka astioiden ajoittaminen saattaa tuntua triviaalilta, on kronologian luominen edelleenkin yksi arkeologian keskeisiä tehtäviä. Ilman tietoa esineistön eri- tai yhtäaikaisuudesta ei voida päätellä juuri mitään muinaisista tapahtumista tai asutusvaiheista ja koko esihistorian tarinasta tulee epätarkka. Niinpä ajoituksia pyritään tarkentamaan koko ajan uusilla menetelmillä. Aarne Äyräpää kuitenkin loi pohjan systemaattiselle kivikauden kronologialle, joka vielä nyt, lähes 100 vuotta myöhemmin on edelleen pääosin käytössä.

Lähteet:

Europaeus-Äyräpää, Aarne 1930. Die relative Chronologie der steinzeitliche Keramik in Finnland I & II. Acta Archaeologica I. Fasc. 2 & 3.

Siiriäinen, Ari 1989. Aarne Äyräpää ja kampakeramiikka. Aarne Äyräpää. Tutkija Opettaja Kansalainen. 1980-luvun näkökulmia. Museovirasto.

Äyräpää, Aarne 1926. Stenålderskeramik från kustboplatser i Finland. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XXXVI:1.

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.