1951Edellinen artikkeli 1953Seuraava artikkeli

Kalmosärkkä Suomussalmen Juntusrannassa

Ilmakuva Kalmosärkästä havainnollistaa erikoisen luonnonmuodostelman ja sijainnin vesireitin varressa. Kuva: Maanmittauslaitos 2017.
Kalmosärkkä sijaitsee Suomussalmen kuntataajamasta noin 46 km koilliseen, Juntusjärven, Kokkojärven ja Kaarronlammen yhtymäkohdan länsirannalla. Vesien säännöstelyn johdosta Kokkojärvi on leventynyt merkittävästi. Samoin on käynyt särkän itäpuolitse virtaavalle Kaarronjoelle, josta vedet lähtevät virtaamaan etelään kohti Kiantajärveä. Länsipuolella Kalmosärkkää on vetelä suo, jonka yli johtavat pitkospuut. Juntusrannan kylä on Kalmosärkästä 1,5 km koilliseen.

Kalmosärkkä on Suomussalmen merkittävimpiä asuinpaikkoja. Sen alueella on asuttu lähes koko esihistorian ajan, noin 6000 eKr–1300 jKr. Särkällä on leiriydytty myös 1500- ja 1700-luvuilla, sillä alueelta on löydetty muun muassa nuolenkärki ja ruotsalainen 1500-luvun hopearaha. Myöhempiä löytöjä edustaa ruotsalainen kupariraha vuodelta 1799. Talvisodan aikana Kalmosärkkä joutui taistelukentäksi – Juntusrannan kylän miehittäneet venäläiset onnistuivat valtaamaan särkän pohjoispään, mutta suomalaiset puolustivat asemiaan särkän keskivaiheilla. Vesien säännöstelyn johdosta särkän eteläkärjestä kaadettiin iso mänty, jonka kylkeen oli veistetty risti ja vuosiluku 1634. Rungon toiselle puolelle oli sodan jälkeen tehty vielä kolme ristiä muistoksi miinakentän purkamisessa/raivaamisessa menehtyneille pioneereille.

Särkkä itsessään on 1,2 km pitkä ja kapea, pääasiassa mäntyä kasvava hiekkaharjanne, joka pohjoisosastaan jakaantuu kahtia. Luoteeseen kääntyvää särkän osaa nimitetään Haarasärkäksi. Särkän ja Kaarron- eli Kaatoinjoen välillä on matala, ruohikkoinen niemeke, joka kuitenkin tulva-aikaan peittyy veden alle samoin kuin itärannan alava niittymaa, luhta. Tällöin Kokkojärven ja Kaarronlammen välillä on leveähkö salmi. Myös Kalmosärkän länsipuolella oleva Kokkosuo jää tulvaveden alle. Vesien säännöstelyn aiheuttamat vedenpinnan vaihtelut ovat kuluttaneet etenkin Kaarronjoen puoleista reunamaa ja 1980-luvulla Kainuun vesipiiri teki suojakiveyksiä uhanalaisimmille paikoille.

Suomussalmi Kalmosärkkä vuoden 1958 kaivauksilta. Keskellä opettaja Martti Manner. Kuva: Matti Huurre, Museovirasto.

Kalmosärkän nimi aiheutuu siitä, että sitä on käytetty väliaikaisena hautapaikkana, jossa vainajat ovat saaneet odotella siirtoa kaukana kirkonkylässä olevalle hautausmaalle. Särkkään liittyy myös monia tarinoista muun muassa että sitä ovat lappalaisetkin käyttäneet hautapaikkana – tai ainakin on puhuttu lappalaisten peurahaudoista. Isonvihankin aikana on kerrottu vainajia haudatun särkälle. Jäätätietä kulkeneiden hevosten kerrotaan aina arkailleen Kalmosärkän ohikulkemista. Särkällä kerrotaan myös kummittelevan ja vaalean naishahmon on nähty vaeltavan pitkin särkkää ja katoavan sen eteläpäähän.

Kalmosärkän vuosituhansia jatkunut käyttö asuin- ja leiripaikkana sekä löytöjen runsaus perustuu sen sijaintiin Vienanmereltä Pohjanlahdelle kulkeneen ja paljon käytetyn kulkureitin varressa. Vienan Kemin latvoilta on päästy Hossan vesistön kautta Kokkojärveen tai Kaartimonjokea Juntusjärveen ja sieltä Kiantajärveä ja Emäjokea Oulujärvelle.

Kuva särkän eteläpäässä olleesta petäjästä, jossa oli vuosiluku 1634. Kuva:Matti Huurre 1957, Museovirasto (ff. 21657).

Löytyminen vaati onnekkaan saattuman

Kalmosärkän asuinpaikan löytöhistoria on mielenkiintoinen ja yllättävä. Lokakuussa 1952 Juntusrannan kansakoulun opettaja Martti Manner vei koululuokan retkelle Kalmosärkälle. Retken aiheena oli peuranpyynti ja lappalaisten pyyntitapojen hahmottamiseksi särkän eteläosaan kaivettiin syvä kuoppa, joka peitettiin risuilla ja sammalilla. Honkavaaran Kalle valittiin esittämään peuraa, jonka hattuun sidottiin sarviksi oksia. ”Peura” ajettiin ketjumuodostelmassa peitetyn pyyntikuopan yli, jolloin ”saalis” putosi risujen ja sammalien lävitse kuoppaan. Kuopan pohjalta Kalle laittoi taskuunsa vihertävän kiven. Vasta seuraavana aamuna aamuhartauden jälkeen hän näytti löytöänsä opettajalle ja luokkatovereilleen arvellen sen olevan muinaisen ihmisen tekemän, koska se oli samanlainen kuin millaisia koululuokka oli nähnyt luokkaretkikäynnillä Kansallismuseossa. Pyyntikuoppaa kaivettaessa oli osuttu myös noin 70 cm syvyydessä kiveykseen. Rantatöyrääseen keittokuoppaa kaivettaessa oli tullut esiin myös kaksi tulisijaa.

Löydöt toimitettiin kirkonkylän koulun opettajan avustuksella Kansallismuseoon Helsinkiin. Vuonna 1957 Matti Huurteen ollessa inventoimassa Suomussalmella, hän kävi tutustumassa myös Kalmosärkkään. Tuolloin varmistui, että alueella on esihistoriallinen asuinpaikka.

Kalmosärkän entisöity tekstiilikeraamisesta saviastia (KM 14504:282). Kuva: Timo Syrjänen, Museovirasto (AKD32658).

Kalmosärkän alueella on tehty kaivauksia vuosina 1958–1959 ja 1992–1993. Pitkin särkkää on havaittavissa 40–50 erilaista kuoppaa tai kuopannetta. Esihistoriallisiksi tulkittavissa olevia kuoppia ja painaumia lienee yli 20 kpl. Ne ovat halkaisijaltaan 3–4 m ja syvyydeltään noin 0,5 m. Lisäksi särkän alueella on talvisodan aikaisia kaivantoja.

Esihistoriallisen asutuksen merkkejä on koko särkän alueelta, mutta voimakkaimmin särkän molemmista päistä. Varhaisin käyttö lienee sijoittunut särkän pohjoispäähän. Sieltä on löytynyt muun muassa esikeraamiselta ajalta oleva viistoteräinen kvartsinuolenkärki ja alkeellinen kivikirves. Varhaisin keramiikka on ajanjaksolle 5000–4500 eKr. ajoittuvaa Sär 1-keramiikkaa, jota ei ole löydetty särkän eteläpäästä. Etelässä on taasen lähinnä Pöljän asbestikeramiikkaa (3100–1900 eKr.) ja sen kanssa samanaikaista höyhensekoitteista keramiikkaa. Ne puolestaan ovat harvinaisia pohjoispäässä. Kalmosärkkä on yksi maamme rikaslöytöisimpiä varhaismetallikauden (1900 eKr.–300 jKr.) asuinpaikkoja. Särkän alueelta on sekä tekstiilikeramiikkaa että Sär 2-tyylin keramiikkaa, joita on melko tasaisesti särkän kummastakin päästä. Rautakautisia ja myöhempiä löytöjä on vain pohjoisosasta.

Museovirasto hankki Kalmosärkän vuonna 1985 valtion omistukseen. Vuoden 2014 alusta lukien Kalmosärkkää hallinnoin Metsähallitus. Kalmosärkälle pääsee merkittyä polkua pitkin Nuolentien pysäköintipaikalta. Kokkosuon yli kulku käy pitkospuita pitkin. Kalmosärkkä on Metsähallituksen opastama retkikohde ks. https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/kalmosarkkafin.pdf.

Kalmosärkän ristikkokoristeinen riipus KM 23600. Kuva: Museovirasto.

Kirjallisuus:

Huurre, M. 1992. Suomussalmi esihistoriallisella ajalla. Leipä luonnosta. Suomussalmen kymmenen vuosituhatta. Keuruu, s. 65–66.

Huurre, M. 1986. Esihistoria. Kainuun historia I. Kajaani 1986, s. 13, 21–22, 91, 94, 96, 98, 101, 105, 107, 113, 141, 167–168.

Huurre, M. 1988. Arkeologisia tutkimuksia Suomussalmella. Suomussalmen muinaisuutta. Ämmänsaari, s. 19–32.

Lavento, M. 2001. Textile Ceramics in Finland and on the Karelian Isthmus. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 109. Helsinki, s. 21, 65, 80–82, 135, 169, 222–223.

Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001. Vammala, s. 271–273.

Manner, M. 1987. Arkeologia haasteena. IKI 2/87. Kajaani, s. 22–25.

 

Suomussalmen Kalmosärkkä. Kuva: Helena Taskinen 1997, Museovirasto (AK17288:1).

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.