1991Edellinen artikkeli 1996Seuraava artikkeli

Kansallismuseo restaurointi- ja uudisrakennuskohteena

Kansallismuseo. Alueelle asetetut suojeluvaatimukset edellyttävät, että: ”rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakennus- tai muutostöitä, jotka turmelevat julkisivujen, vesikattojen tai sisätilojen kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä. Tontilla ei myöskään saa tehdä muutostöitä jotka turmelevat tai muuttavat piha-alueen alkuperäistä luonnetta”. (Helsinki 13. kaupunginosa asemakaava). Kuva: Agency Leroy Ltd.
Autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan aikana perustettu ja Suomen valtion museokokoelmien esittelemiseksi suunniteltu museorakennus – nykyiseltä nimeltään Kansallismuseo – on satunnaisen katsojan silmin hyvin alkuperäisasunsa säilyttänyt rakennusmuistomerkki. Rakennus on ulkoiselta olemukseltaan suurelta osin samanlainen, kuin miltä se valmistuttuaan vuonna 1910 näytti.
Kansallismuseoon vuoden 2000 peruskorjauksessa toteutettu uusi auditorio. Kuva: Museovirasto.

Peruskorjaus 1997–2000

Ensimmäinen merkittävä restaurointi ja lisärakentaminen Kansallismuseossa toteutettiin vasta vuoden 1997 peruskorjaushankkeen yhteydessä. Siihen asti muutokset olivat olleet teknisiä parannuksia, huonetilojen käyttötarkoitusten muutoksia ja olemassa olevien tilojen jakamisia tai yhdistämisiä.

Peruskorjauksessa LVIS-tekniikka uudistettiin ja näyttelytilat varustettiin nykyaikaisella olosuhdehallinnalla (lämpötilan- ja kosteudenhallinta). Lisäksi kaikki ikkunat ja sisäpuoliset pinnat restauroitiin tai uudelleen pintakäsiteltiin. Rakennuksen liuskekivisiä ja kuparisia kattopintoja korjattiin, julkisivujen kaikki rappauspinnat uusittiin ja osa kivijulkisivuista korjaussaumattiin.

Vierailijoille näkyvimpinä toimenpiteinä museon pohjakerrokseen entisen näyttelytilan paikalle louhittiin auditorio laskeutuvalla lattialla. Lisäksi museon pihatason alle sijoitettiin uusia esinesäilytys-, rekvisiittavarasto- ja väestönsuojatiloja laajuudeltaan noin 700m2.

Maan alainen vastaanotto- ja huoltotila 2010–2012

Musiikkitaloa rakennettaessa Töölönlahden alueen ajoneuvopysäköinti siirrettiin maan alle uusiin luolatiloihin. Mannerheimintien alle toteutettavan pysäköintiluolan kautta avautui Kansallismuseolle mahdollisuus huoltoreitille suoraan museon kellaritiloihin. Nopean suunnitteluprosessin ja Opetus- ja kulttuuriministeriön mahdollistaman rahoituksen avulla museota palvelevien kalliotilojen louhinnat saatiin toteutettua Finlandia-parkin töiden yhteydessä. Louhintojen tekeminen pysäköintiluolaa hyödyntämällä olisi jälkeenpäin ollut huomattavasti hankalampaa, ellei jopa mahdotonta.

Museon pihan alle louhittua vastaanotto- ja huoltotilaa ruiskubetonoidaan. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.

Museon huoltoliikenteelle saatiin kalliotilaan lämmin ja lukittava lastausalue sekä laajemmat varasto- ja säilytystilat toimintaa tukemaan. Lisäksi museon ja samalla tontilla olevan entisen konservointilaitoksen välille saatiin suojattu kulkuyhteys. Laajennus voitiin toteuttaa rakennussuojelullisia arvoja heikentämättä, sillä maan päälle laajennuksesta näkyy vain ilmanvaihto- ja tekniikkakuilun pää. Luolahankkeen laajuus oli 3 000m2.

Museon tornin peruskorjaus ja restaurointi 2016–2017

Museon tornin peruskorjaus oli nähty välttämättömäksi jo 1990-luvulla. Tornin kantava tiilimuuri oli kastunut julkisivun kivien saumojen läpi imeytyneestä vedestä, jota suorastaan tihkui tornin alapuolisiin tiloihin. Vuoden 1997 peruskorjauksen tiukkaan budjettiin tornin korjaus ei mahtunut. Senaattikiinteistöjen tultua 2012 museorakennuksen omistajaksi voitiin tämä pitkään kunnostusta odottanut rakenne viimein korjata.

Peruskorjaus edellytti julkisivun graniittikivien irrottamisen ja tuuletuskanavien piikkaamisen kiveyksen takaiseen tiilimuuriin. Lisäksi tiilimuuriin asennettiin lämmityskaapelointi ennen kivien takaisinmuurausta. Raskas operaatio on ollut suojellulle rakennusrungolle tähän mennessä kaikkein rajuin toimenpide. Kannustavina esimerkkeinä olivat hyvät kokemukset samankaltaisista korjaustöistä muiden muassa Kallion kirkossa ja Helsingin rautatieasemalla. Tornin restauroinnin osana myös pääsisäänkäynnin ympärillä olevat vuolukiviosat ja pääovi voitiin konservoida.

Museon tornin alkuperäistä kiveystä muurataan takaisin paikoilleen yhdessä uusien tuuletuskanavien, sähkölämmityskaapelien ja rst-kiinnikkeiden asennuksen kanssa. Kuva: Tomi Nikander.

Museon laajennushanke 2017–

Kansallismuseorakennukseen tiedettiin jo sen rakennusvaiheessa tarvittavan tulevaisuudessa lisätiloja. Ensimmäiset luonnospiirustukset rakennuksen laajentamiseksi tekivät jo rakennuksen alkuperäiset suunnittelijat Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Saarinen luonnosteli jopa laajennuksen julkisivua Mannerheimintien suuntaan.

Kansallismuseon ensimmäinen laajennussuunnitelma. Pohjapiirros ja julkisivun luonnospiirustus: Eliel Saarinen. Kuva: Tomi Nikander.

Museon ympärille oli jo sen syntyvaiheessa ymmärretty varata tonttitilaa välttämätöntä laajentumista varten. Tontti on tarjonnut mahdollisuudet ideoida alueelle uusia käyttötarkoituksia. Museon valmistumisen jälkeen jokainen sukupolvi museon historiassa on kehitellyt toinen toistaan hienomman laajennushankkeen.

Suunnitelmat ovat vaihdelleet Muinaistieteellisen toimikunnan henkilökunnan toimistotiloista uusiin näyttelytiloihin esinesäilytystiloineen. Mitään laajennushanketta ei ennen vuotta 1997 kuitenkaan saatu toteutetuiksi joko suunnitelmien ehdittyä jo hankesuunnittelun aikana muuttua tarpeettomiksi tai suunnitelmien tultua estetyiksi esimerkiksi julkisivulautakunnan vastustuksesta – useimmiten hankkeet kuitenkin kariutuivat varojen puutteeseen.

Lisää muutoksia museon tontille on myös näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 tarjolla. Museon kauan kaipaamille näyttelyille ja yleisötoiminnalle etsitään jälleen kerran ajanmukaisia laajennussuunnitelmia ja hanketta valmistellaan yhdessä Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Tavoitteena on toteuttaa uudentyyppinen laajennusosa, jolla museo voisi saavuttaa täysin uusia käyttäjäryhmiä. Suunnittelutyö Kansallismuseon uudistamiseksi on siis taas käynnissä.

Museon maan alaisten tilojen eri kerrostasojen suunnittelua havainnollistava kuva. Kuva: Tomi Nikander.
Kooste Kansallismuseolle eri aikoina tehdyistä laajennussuunnitelmista. Kuva: Tomi Nikander.

Lähdeluettelo:

Kirjallisuus:

Suomen kansallismuseo, kansallisromanttisen kauden rakennusmonumentti. Helsinki, Museovirasto. Kopisto, Sirkka, 1981.



Painamattomat lähteet:

Kansallismuseon tontin kokonaiskäytön suunnitelma. Hämeenlinna 11.11.1976, Museovirasto. Raatikainen, Eero, 1976.

Kansallismuseon laajennuksen kutsukilpailu. Arvostelupöytäkirja. Helsinki 30.3. 1987, Opetusministeriö.

Lisärakennus ja peruskorjaus, Perustamis- ja esisuunnitelma. Helsinki 1988, Rakennushallitus.

Kansallismuseon tarveselvitys. Helsinki 15.12.1993. Museovirasto.

Kansallismuseo, yhdistetty perustamis- ja esisuunnitelma. Helsinki 28.4.1995, Museovirasto.

Kansallismuseon laajennus / uusi vaihtuvien näyttelyiden sali. Diplomityö / TTY / Arkkitehtuurin osasto / Rakennussuunnittelun laitos. Nikander, Tomi, Helsinki 9.6.2004.

 

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.