1966Edellinen artikkeli 1968Seuraava artikkeli

Kohti kansainvälistymistä – ICOMOSin Suomen osaston perustaminen

ICOMOSin Suomen komitean varhaiset jäsenet arkkitehdit Maija Kairamo ja Heikki Havas aikalaiskuvassa. Kuva: Museovirasto (RHO469667).
Vuosi 1967 oli rakennussuojelun kansainvälistymisen näkökulmasta merkittävä. Rakennussuojelu oli nousemassa vastarintaan 1960-luvun hyötyarvoja korostavan purkuaallon tielle. Suomessa otettiin harppauksin kiinni kansainvälisten rakennus- ja kulttuuriympäristön suojelun sopimusten kansallista soveltamista. Pääosaa näytteli eritoten ICOMOSin (International Council on Monuments and Sites) kansallisen osaston perustaminen kansainvälistä esimerkkiä noudattaen. ICOMOS on maailmanlaajuinen asiantuntijoista koostuva järjestö, joka edistää historiallisten rakennusten ja alueiden, arkeologisten kohteiden ja kulttuurimaisemien tutkimusta, suojelua ja restaurointia.

Aloite kansainvälisestä rakennussuojeluohjelmasta oli ollut vireillä jo aiemmin. Unescon tuella järjestettiin rakennusmuistomerkkien suojelusta vastuussa olevien arkkitehtien ja teknisten asiantuntijoiden kokous Venetsiassa 25.-31.5.1964. Kokouksessa hyväksyttiin Venetsian julistuksena tunnettu kansainvälinen julkilausuma monumenttien suojelusta. Kokouksessa oli yhteensä 500 edustajaa kaikkialta maailmasta. Suomesta kokoukseen osallistui silloisen Muinaistieteellisen toimikunnan arkkitehti Heikki Havas.

Venetsian kokouksen jälkitoimet johtivat kansainvälisen rakennusmuistomerkkien suojelu- ja restaurointijärjestön ICOMOSin perustamiseen vuonna 1965 Varsovassa. Ensimmäinen yleiskokous pidettiin Krakovassa ja siihen osallistui Suomesta Muinaistieteellisen toimikunnan arkkitehti Maija Kairamo. Perusasiakirjakseen ICOMOS otti Venetsian julistuksen.

Suomessa nähtiin liittyminen ICOMOSiin mahdollisuutena rakennussuojelun puolesta toimivien voimien yhdistämiseksi. Kansallinen komitea muodostettiin opetusministeriön aloitteesta vuonna 1967, vain kaksi vuotta Varsovan kokouksen jälkeen. Jäsenet löytyivät lähinnä Muinaistieteellisen toimikunnan ja Rakennustaiteen seuran piiristä, mutta samalla siihen koottiin myös muita rakennuskulttuurin puolesta esiintyneitä asiantuntijoita.

ICOMOSin Suomen komiteaan kuuluivat vuonna 1967 FT valtionarkeologi Nils Cleve, FT valtionarkeologi Carl Jacob Gardberg, arkkitehti Heikki Havas, arkkitehti, professori Esko Järventaus, arkkitehti Maija Kairamo, FK Pekka Kärki, FT valtionarkeologi Henrik Lilius, arkkitehti, professori Bengt Lundsten, FL Margaretha Mickwitz, FT professori Lars Pettersson, arkkitehti, professori Aarno Ruusuvuori, FK Antero Sinisalo, FL professori Niilo Valonen, arkkitehti, professori Nils Erik Wickberg ja professori Kyösti Ålander.

Katselmus. Suomalaisen maiseman kulttuuriarvojen tunnistamista. Kuva: Museovirasto (RHO469666).

Aluksi ICOMOSin Suomen komitea yhdistettiin Rakennustaiteen seuraan ICOMOS-toimikunnaksi. Riippumattoman yhdistyksen, ICOMOSin Suomen osaston, perustaminen kävi kuitenkin ajan mittaan välttämättömäksi. Rakennustaiteen seurasta kokonaisuutena oli muodostunut myös suojelukysymyksistä kiinnostunut ja niihin kantaa ottava järjestö, joten ICOMOSin Suomen osaston itsenäistyessä sen päätehtäväksi tuli rakennussuojelun kansainvälisten yhteyksien hoitaminen. Tätä tehtävää silmällä pitäen on osaston toiminta laajentunut ja jäsenistö kasvanut.

Vuosi 2017 onkin juhlavuosi itsenäisen Suomen ohella myös ICOMOSin Suomen osastolle, joka täyttää 50 vuotta. Osaston puolivuosisataista historiaa kuvastavat rakennussuojelun monimuotoiset ja osittain ristiriitaisetkin ideologia, suojelutaistot, voitot, kompromissit ja myös korvaamattomat tappiot. Toiminta rakennetun ympäristön sisältämien henkisten ja aineellisten arvojen säilyttämisen puolesta jatkuu niin Suomessa kuin koko maailmassa. Maailmanlaajuiseksi kasvanut, 110 kansallisen osaston ja 29 kansainvälisen komitean ICOMOS katsoo kohti huomispäivää. ICOMOSin Suomen osasto liittää suomalaisen panoksen kansainvälisen yhteisön työhön ja välittää Suomeen maailmalla tapahtuvan kehityksen. Osasto järjestää kansallisia ja kansainvälisiä seminaareja sekä osallistuu keskusteluun julkaisujen kautta. Voimien yhdistäminen ja vuorovaikutus tukevat suomalaisen rakennusperinnön säilymistä tulevaisuuden hyväksi.

ICOMOS Suomen osasto on vuodesta 1967 toimintansa aikana muuttunut suppeasta paljolti viranomaisiin tukeutuvasta ryhmästä laajaksi alan asiantuntijoiden yhdistykseksi. Jäsenistön kokonaismäärä on yli 170 ja jäsenet edustavat moninaisesti rakennussuojelua, restaurointia ja konservointia. Tässä Suomen osasto seuraa kansainvälistä muutosta. Tehtävien moninaisuus asettaa järjestön uusien haasteiden eteen. Maailmanperintökohteiden arvioinnissa (evaluation) sekä seurannassa (monitoring) on kansainvälinen ICOMOS lujittanut asemaansa. Suomalaista asiantuntemusta on käytetty useissa työryhmissä ja arviointitehtävissä.


kirjoittaja on ICOMOSin Suomen osaston sihteeri

Lähdekirjallisuus:

Rakennettu aika – Built Time. ICOMOSin osasto 25 vuotta. Toim. Maija Kairamo, Maire Mattinen ja Sinikka Joutsalmi. Tammisaaren Kirjapaino Oy. 1993.

Rakennussuojelu ajassa - Pohdintoja rakennetun ympäristön suojelusta. Building conservation in our time - Essays on the Conservation of the Built Environment. Toim. / Eds.: Kovanen, Kirsti; Ehrström, Margaretha; Häyrynen, Maunu; Vepsä, Marjo & Kivilaakso, Aura. ICOMOSin Suomen osasto r.y. / The Finnish National Committee of ICOMOS. 2014.

ICOMOSin Suomen osasto r.y. http://www.icomos.fi/

ICOMOS International: http://www.icomos.org/en/

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.