1989Edellinen artikkeli 1990Seuraava artikkeli

Kun muinaisjäännösten hoito alkoi Uudellamaalla

Sipoon Sibbesborgin valli tammi-istutuksineen. Kuva: Päivi Maaranen.
Museovirasto aloitti järjestelmällisen muinaisjäännösten hoidon Uudellamaalla vuonna 1990. Vastaava toiminta oli käynnistynyt muuttuneen työllisyyslainsäädännön myötä eri puolilla Suomea jo vuonna 1988. Hoidon avulla parannettiin muinaisjäännösten säilymistä, ylläpidettiin maisemaa ja kiinnitettiin kansalaisten huomio kulttuuriperinnön säilymiseen. Lisäksi hoito tarjosi monelle talouden laman yhteydessä työtä vaille jääneelle mahdollisuuden mielekkääseen työntekoon. Muinaisjäännösten hoidon tulokset ja vaikuttavuus havaittiinkin nopeasti hyviksi.

Muinaisjäännösten hoidolla sinänsä oli pitkä historia. Esimerkiksi Museovirastoa edeltänyt Muinaistieteellinen toimikunta oli jo hoitanut monenlaisia kohteita. Hoito ei kuitenkaan ollut kovin järjestelmällisesti suunniteltua. 1800-luvun lopulla esimerkiksi Korsholman ja Raaseporin linnan kunnostushankkeiden yhteydessä tehtiin erilaisia hoitotoimia. 1900-luvun taitteessa Porvoon Isolla Linnanmäellä korjattiin eroosiovaurioita ja ehkäistiin uusien syntymistä kulunohjauksen avulla. Lisäksi esimerkiksi Sipoon Sibbesborgin linnapaikan valleille istutettiin 1900-luvun alkupuoliskolla tammia, koska niiden katsottiin kuuluvan arvostettuun kohteeseen.  

Uudellamaalla yhdeksi keskeiseksi hoitokohteeksi vakiintui Brobacka nykyisen Raaseporin Karjaalla. Se sijaitsee Lepinjärven länsipuolella kahdella metsäisellä mäellä. Mäiltä avautuu maisema ympäröiville peltoaukeille ja järvelle. Brobackassa on nähtävissä erilaisia historiallisen ajan asutuksen jäännöksiä, jotka ajoittuvat ainakin noin 1600-luvulta 1940-luvulle. Niihin lukeutuvat kiviröykkiöt, uunirauniot, peltopalstat, ojat, peltoterassit ja rakennusten perustukset.

Raaseporin Brobackan muinaisjäännösalue sijaitsee Lepinjärven länsipuolella kahdella metsäisellä mäellä, joilta avautuu maisema ympäröiville peltoaukeille ja järvelle. Kuva: Päivi Maaranen.

Kaivaushavaintojen perusteella Brobackan eteläisellä mäellä on merkkejä myös Kristuksen syntymän aikaan ajoittuvasta asutuksesta tai maan raivaamisesta. Myöhemmin rautakaudella noin 400–600 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen sinne haudattiin vainajia. Hautaukset tehtiin kahteen isoista kivistä rakennettuun nelisivuiseen latomukseen, jotka sijoittuvat mäelle kallion laelle. Vielä 800 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen toiseen hautalatomuksista laitettiin pyöreä solki, nk. Karjaan solki. Se on tulkittu kiveykseen sijoitetuksi uhriksi.  

Brobacka on arkeologisten jäännösten lisäksi arvokas luontonsa vuoksi. Brobackan eteläisellä mäellä on pähkinälehto, joka on suojeltu luonnonsuojelulailla. Kaivauslöytöjen perusteella vaikuttaa siltä, että pähkinää hyödynnettiin Brobackassa jo Kristuksen syntymän aikaan. Vanhan torpan kivijalan luona kukoistavat puolestaan erilaiset koriste- ja hyötykasvit. Lisäksi mäkien välissä on maakunnallisesti arvokkaaksi arvioitu perinnebiotooppi. Se muodostuu kalliokedosta ja kedosta. Perinnebiotoopilta löytyy monia arkeofyyttilajeja eli menneisyyden ihmistoiminnasta kertovia kasvilajeja. Näitä ovat esimerkiksi mäkikaura (Avenula pubescens), pölkkyruoho (Arabis glabra) ja jänöapila (Trifolium arvense).

Raaseporin Brobackassakin kasvava pölkkyruoho (Arabis glabra) on arkeofyytti eli menneisyyden ihmistoimintaan liittyvä kasvilaji. Kuva: Päivi Maaranen.

Brobackan hoitoa aloitettaessa alueen menneisyys ja nykytila selvitettiin monin tavoin. Sen perusteella tehtiin hoitosuunnitelma. Suunnitelmassa huomioitiin sekä kulttuuriin että luontoon liittyvien arvojen säilyttäminen. Avoimet alueet olivat kasvamassa umpeen ja pähkinälehto kuusettunut. Sen vuoksi hoito aloitettiin vesakon poistolla, niitoilla ja varovaisella kuusen poistolla. Peruskunnostuksen jälkeen saavutettua tilaa ylläpidettiin vuosittaisella täydentävällä raivauksella ja niitoilla. Hoidon vaikutuksia seurattiin silmin havainnoinnin lisäksi kasvillisuuskartoituksilla. Hyönteislajistoa tutkittiin erillisellä suuperhoskartoituksella.  

Hoidon lisäksi Brobackaa kehitettiin yhteistyössä karjaalaisten sidosryhmien kanssa nähtävyyskohteena. Järvenrannan luonto- ja muinaisjäännöskohteiden välille muodostui Lepinjärven kulttuuripolku. Paikasta tuli suosittu virkistäytymispaikka, ja kesäisin siellä voi nähdä luonnon- ja maisemien ihailijoiden lisäksi vaikkapa maisemamaalarin. Museovirasto on asentanut paikalle opastaulut. Lisäksi paikkakuntalaiset ovat järjestäneet paikalle mobiiliopastuksen. Näin rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös, suojeltu pähkinälehto ja arvokas perinnebiotooppi muodostavat nähtävyyden, jossa paikkakuntalaiset ja kauempaakin saapuvat voivat nauttia yhteisestä perinnöstämme.  

Yhteiskunnan muuttuessa Museoviraston rooli muinaisjäännösten hoidossa on vaihtunut toteuttajasta hoidon ohjaajaksi ja valvojaksi. Sen vuoksi Museoviraston Brobackassa tekemä käytännön hoitotyö päättyi vuonna 2009. Kohteen hoidosta vastuulliset ovat tämän jälkeen muuttuneet muutamaan otteeseen. Museoviraston kanssa sopimalla ja maanomistajan luvalla muinaisjäännöksiä hoitavatkin nykyään eri puolilla Suomea jo monenlaiset toimijat. Joissakin tapauksissa hoitohankkeille on mahdollista myöntää Museovirastosta rahallista avustusta. Hoito on tärkeä osa yhteisen perintömme säilyttämisen edestä tehtävää työtä, johon kaikki ovat lämpimästi tervetulleita mukaan. 

Raaseporin Brobackan hautalatomus myrskyn jälkeen, kun kohteen hoito on lopetettu eikä esimerkiksi tuulenkaatoja enää raivata pois muinaisjäännöksen rakenteiden päältä. Kuva: Päivi Maaranen.

Kirjallisuutta ja lisätietoa:

Danielsson, Robert. 2006. Handbok i fornminnesvård. Riksantikvarieämbetet. http://www.raa.se/publicerat/9....

Brobacka fornminnesområde. Julkaisussa Mobiguide.fi. https://www.youtube.com/watch?v=KUmgocgxUBI.

Maaranen, Päivi. Terassipellon koekaivaus Karjaan Brobackassa: historiallisen ajan viljelys ja vanhemman rautakauden toimintapaikka. Julkaisussa Kentältä poimittua 5, Museoviraston arkeologian osaston julkaisuja N.o 9. Museovirasto. Sivut 57–68.

Moisanen, Jukka. 1995. Karjaan Brobacka. Historiallisesti monikerroksisen muinaisjäännösalueen hoito. Karis Brobacka. Vården av ett fornlämningsområde med flera historiska skikt. Julkaisussa Suomen hoidetut muinaisjäännökset. Vårdade fornlämningar i Finland. Museovirasto. Sivut 25–39.

Meinander, Carl Fredrik. 1973. Brobackan pyöreä solki. Julkaisussa Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 75. Helsinki. Sivut 146–151.

Raasepori Karjaa, Lepinjärven kulttuuripolku. Verkkojulkaisussa Suomen muinaispolut. Museovirasto. http://www.muinaispolut.fi/index.

Tiitinen, Teija (toim.) 1999. Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Museovirasto, muinaisjäännösten hoitoyksikkö.

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.