1969Edellinen artikkeli 1972Seuraava artikkeli

Lähiöön ja metsiin suojeltuja maalinnoitteita vuodesta 1971

Kallioon louhittuja ja muuratuilla kivillä tuettua taisteluhautaa Kannelmäen Tukikohta XX:4:ssä. Kuva: Ulla Salmela.
Helsingin maa- ja merilinnoitus on luettu muinaismuistolain (295/63) piiriin 1970-luvun alusta saakka. Muinaistieteellinen toimikunta lähetti 20.8.1971 Arkkitehtuuritoimisto KSS:lle rakennushistoriallisen toimiston kokouksessa esitetyn ja hyväksytyn ehdotuksen Kannelmäen ja Pohjois-Haagan linnoituslaitteiden suojeluohjelmasta. Muinaistieteellisen toimikunnan mukaan kaikki alueen linnoituslaitteet ja niiden jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, joiden hävittäminen edellyttää laissa määrättyjä toimenpiteitä.

Helsingin maalinnoituksen suojelun seurauksena myös muualla Suomessa sijaitsevia ensimmäisen maailmansodan linnoitteita on alettu pitää muinaismuistolain rauhoittamina. Myös toisen maailmansodan linnoitteita suojellaan nykyään. Niitä ei kuitenkaan ainakaan vielä oli tulkittu muinaisjäännöksiksi.

Vaikka Helsingin ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoitteet tulkittiin muinaismuistolain rauhoittamiksi, lähdettiin jo alusta alkaen siitä, että vähemmän merkittäviä linnoitusjaksoja on mahdollista poistaa rakentamisen tieltä. Suojelu onkin pyritty kohdentamaan hyvin säilyneisiin linnoitekokonaisuuksiin eli Kannelmäen tukikohdan XX kaltaisiin kohteisiin.

Pohjois-Helsingin Kannelmäessä sijaitsevan Helsingin maalinnoituksen tukikohdan XX puolustusasemat 4 ja 6 ovat säilyneet radanvarren tiiviistä lähiörakentamisesta huolimatta nykypäivään. Linnoitteet sijaitsevat puistoissa, joita käytetään ulkoiluun, leikkimiseen ja kaikenlaiseen lähiölle varsin tyypilliseen oleiluun. Vaikka tukikohdan linnoitteet eivät ole säilyneet kolhuilta ja modernilta maalaustaiteelta, kuvastavat ne edelleen varsin hyvin ensimmäisen maailmansodan linnoittamismenetelmiä, rakennuspaikan valintoja, rakennusmateriaaleja ja ylipäänsä sodankäyntitapaa. Kohteiden arvosta kertoo esimerkiksi se, ne ovat valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (www.rky.fi). Niiden käytön on siis sovelluttava alueen historialliseen kehitykseen ja kaupunkikuvaan.

Betonilla katettu suojahuone Kannelmäen tukikohta XX:4:ssä. Tukikohta XX:4:ssä. Kuva: Ulla Salmela.

Korkealle ympäristöään hallitsevalle kalliolle rakennetusta puolustusasemasta XX:4 on jäljellä kallioon louhittuja ja maahan kaivettuja hautoja, jotka on tuettu muuratuilla harkkokivillä ja paikoin myös betonilla. Muuratuista kivistä on rakennettu myös kolme konekivääriasemaa ja kolme tähystysasemaa. Lisäksi kohteessa on ollut neljä betonista ja muuratuista kivistä rakennettua suojahuonetta. Kaikki katetut rakenteet on räjäytetty.

Puolustusasema XX:5 sijaitsee edellisen puolustusaseman juurella ja vierellä kallionnypyllä. Kohteessa on kallioon louhittuja hautoja, joita on vahvistettu muuratuilla kivillä ja betonilla. Puolustusasemaan on kuulunut myös kolme konekivääriasemaa, joista kaksi on kivistä muurattua ja yksi betonista valettu. Tähystysasemia on puolestaan kolme. Yhden suojahuoneen ja konekivääriaseman kohdalla hauta on katettu betoniholvilla.

Lähteet ja kirjallisuus:

Laine, Sirkku 1996. Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 1996:3. Helsinki.

Lagerstedt, John 2014. Viaporin maarintama. Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnoitteille. Helsingin kaupunginmuseo.

Lagerstedt, John & Laulumaa, Vesa 2014. Helsinki, Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Inventointiselvitys. Museovirasto, arkeologiset kenttäpalvelut.

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.