1919Edellinen artikkeli 1922Seuraava artikkeli

Raahen Pattijoen Kastellin jätinkirkko

Raahen Pattijoen Kastellin jätinkirkko ilmasta kuvattuna. Kuva: Timo Pärssinen, Museovirasto (AKD28028:1).
Raahen (Pattijoen) Kastelli on yksi Suomen suurimmista ja tunnetuimmista kivikautisista muinaisjäännöksistä. Tämä kivikauden loppuvaiheeseen ajoittuva suurikokoinen jätinkirkko muodostuu ympärysvallista, jossa on kuusi niin sanottua porttiaukkoa. Pituutta kivikehällä on 62 m ja leveyttä 36 m. Lisäksi jätinkirkon läheisyydessä tunnetaan kivikautisten asumusten jäännöksiä, hylkeen traanin käsittelyssä syntyneitä palokivikumpuja ja kiviröykkiöitä, jotka saattavat olla hautoja.

Erilaisten tulkintojen mukaan pääasiassa Pohjanmaalta löydettyjä jätinkirkkoja on pidetty hylkeenpyytäjien tukikohtina, hylkeenlihan säilytyspaikkoina, pyyntiaitauksina, poronlypsyaitoina, porokaarteina, ihmisten asumuksina, linnoituksina, puolustusvarustuksina tai kulttipaikkoina. Kastelli tunnettiin jo 1850-luvulla, jolloin muinaisuuden harrastajat tekivät siellä ensimmäisiä kaivauksiaan.

Ensimmäiset arkeologien tekemät kaivaukset toteutettiin vuonna 1920, jolloin Julius Ailio ja Sakari Pälsi kaivoivat kiviröykkiön, jätinkirkon sisäpuolista aluetta ja erästä vallin porttiaukkoa. Kaivauslöydöt, muiden muassa nuolenkärjet, veitsi, hioinkivi, reikäkivi ja kvartsikaapimet ajoittuivat kivikaudelle, mutteivat Ailion ja Pälsin mielestä viitanneet ihmisasutukseen. Lisäksi vallin porttiaukon kohdalla rakenne vaikutti luonnonmuodostumalta, kuten myös kaivettu kiviröykkiö. Ailio päätyikin tulkitsemaan jätinkirkon luonnonmuodostumaksi, jota ihmiset olivat käyttäneet tilapäiseen oleskeluun. Jättiläislinnat yleensä ovat rantamuodostumia, tyypillisiä akkumulatsionivalleja, toteaa Ailio.

Ailion ja Pälsin, kahden Suomen arkeologian kehitykseen ja kasvuun keskeisesti vaikuttaneen suurmiehen näkemykset jätinkirkoista luonnonmuodostumina vaikuttivat pitkään siihen, etteivät arkeologit olleet kiinnostuneita jätinkirkoista.

Raahen Pattijoen Kastellin jätinkirkon kivivallia pohjoisluoteesta kuvattuna. Kuva: Kaisa Lehtonen, Museovirasto (AKDG2098:2).

1970-luvun lopun arkeologiset kaivaukset Raahen Pikku Liekokankaalla sekä Raahen Kettukankaan ja Kastellin 1990-luvun ja 2000-luvun alun kaivaukset ja kartoitukset muuttivat merkittävästi aikaisempia näkemyksiä jätinkirkkojen luonteesta. Tällä hetkellä tiedämme, että Ailion ja Pälsin kaipaamat kivikautisen asumisen vahvat merkit löytyvät hieman jätinkirkkoa alemmalta maaston tasolta. Siellä on nähtävissä jo alussa mainitut kivikautisten asumusten jäännökset, palokivikummut ja kiviröykkiöt. Monet jätinkirkot muodostavat yhdessä asuinpaikkojen ja hautojen sekä keskeisesti niiden elinkeinotoimintaan liittyvien palokivikumpujen kanssa monitahoisen muinaisjäännöskokonaisuuden. Niiden käyttötarkoituksesta keskustellaan kuitenkin edelleen, eikä täysin yhdenmukaista näkemystä ole syntynyt. Jo edellä mainittujen käyttötarkoitusten lisäksi viime aikoina on esitetty, että jätinkirkkojen suunnissa huomioitiin eri vuodenaikojen auringonnousu- ja -laskusuunnat. Rakennelmaa pystytettäessä huomioitiin sellaiset suunnat, jotka esi-isät, henkiolennot ja jumalatkin hyväksyivät. 

Kirjallisuutta:

Ailio, Julius 1923. Ovatko Pohjanmaan ”jättiläislinnat” muinaisjäännöksiä? Suomen Museo XXIX 1922.  

Halinen, Petri 2015. Kivikausi. Teoksessa: Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen & Anna Wessman Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle. Gaudeamus, Helsinki. S. 19-121.  

Okkonen, Jari 2003. Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä – Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Acta Universitatis Ouluensis. Series B. Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto. (http://jultika.oulu.fi/files/isbn951427170X.pdf)  

Pälsi, Sakari 1921. Tutkimuksia ”Kastellin linnassa” Linnalanperän kylässä Pattijoella v. 1920. Kaivauskertomus Museoviraston top. arkistossa. (https://www.museoverkko.fi/netsovellus/rekisteriportaali/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=111029&ttyyppi=pdf&kansio_id=678)  

Ridderstad, Marianna & Jari Okkonen 2009. Jätinkirkkojen aurinkosuuntauksia. Teoksessa J. Ikäheimo & S. Lipponen (toim.): Ei kiveäkään kääntämättä. Juhlakirja Pentti Koivuselle. Oulu.

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.