1923Edellinen artikkeli 1926Seuraava artikkeli

Ryhmäkylien hajoaminen

Asemapiirros etelähämäläisestä Lopen Hunsalan ryhmäkylästä vuonna 1898. Museovirasto.
Vanhastaan kylillä tarkoitettiin maaseudulla lähekkäin sijainneiden maalaistalojen muodostamia asutusryhmiä, joiden asukkaiden elämistapa oli sidoksissa luontoon ja sen resurssien hyödyntämiseen. Maanviljelys- eli vainiokylissä talot ryhmittyivät toistensa tuntumaan, ja niihin kuuluivat yhteisesti aidatut pellot sekä niityt. Pellot oli jaettu verotuksen pohjana toimineisiin sarkoihin. Perinteentutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että monesti jo keskiajalta juontuvat tiheästi rakennetut kompaktit kylät olivat katoamassa keskusjohtoisten maanjakotoimitusten tuloksena.

Seuraava sysäys seurasi vuonna 1918. Tuolloin Erixon kirjoittikin ryhmäkylien hajoamisen tiimoilta museon Fataburen-vuosikirjaan perinpohjaiseen tutkimukseen tähtäävän ohjelmajulistuksen. Se pantiin positiivisesti nyökytellen merkille meikäläisissäkin tiedemiespiireissä. Varsinaisen pontimen työhön ryhtymiseen antoi vuonna 1923 julkistettu Folkminneskommittén mietintö, jossa tuotiin voimakkaasti esille yhteiskunnan velvollisuus kerätä kaikkinaista aiempien aikojen kulttuuria valaisevaa aineistoa.

Hauhon Miehoila oli yksi vuoden 1925 kylätutkimuksen tekopaikoista. Kuvassa hyötykasvien kastelua kyseisenä vuonna. Kuva: Kai Donner, Museovirasto (KK1379:221).

Paikalla kävivät muiden muassa kielimies Kai Donner, musiikkitieteilijä Ilmari Hannikainen, kielitieteilijä Toivo Kaukoranta, tekstiilitutkija Tyyni Vahter. Siihen kuului museovirkamiesten ohella opiskelijoita (mm. Kustaa Vilkuna) ja tutkijoita puolen toistakymmentä.

Kenttätutkimustilanteessa aineellisen ja henkisen elämän osa-alueet oli jaettu erillisiksi tutkimusteemoiksi kullekin osanottajalle. Varttuneista tutkijoista esimerkiksi U.T. Sirelius tutki rakennuksia ja pihamuotoja. Apunaan hänellä oli piirtämiseen keskittynyt arkkitehtiopiskelija, sillä noihin aikoihin tämän alan koulutukseen kuului jonkin tärkeän kotimaisen rakennusteoksen tai sen osan mittaaminen ja piirtäminen. Linnojen ja kirkkojen ohella kohteiksi kelpasivat puukaupunkien lisäksi talonpoikaisrakennukset. Kansallismuseossa työskentelevä tohtori Albert Hämäläinen otti aiheekseen parannustavat, taiat, uskomukset ja tavat juhlapäivineen, kun taas tohtori Tyyni Vahterin kiinnostus kohdistui tekstiileihin. Ylioppilas Elma Mikkola-Leskinen paneutui ruokatalouteen, E. A. Virtanen tarkasteli kyläjärjestystä ja oikeustapoja sekä Kustaa Vilkuna maanviljelystä ja karjanhoitoa. Näissä osuuksissa on havaittavissa Gunnar Suolahden kulttuurihistoriallisen koulukunnan vaikutusta. Eino Leskisen osalle lankesi metsästys ja kalastus, V. Rikkosen osalle tuli miesten tekniikka sekä kulku- ja kuljetusneuvot yhdessä Sireliuksen kanssa, kun taas vesikulkuneuvot lankesivat T. I. Itkosen osalle. Taiteilija Ilmari Hannikainen tutki kansansävelmiä. Huomiota kiinnitettiin myös leikkeihin ja voimailuun, ja tehtiin jopa havaintoja kielellisistä seikoista. Julkaisuista jätettiin pois Astrid Reposen ja Maija Juvaksen syntymää, naimatapoja ja uskomuksia koskeva osio sekä niin ikään sadut, runot ja itkuvirret sekä sävelmät ja kielitieteellinen aineisto. Ne taltioitiin retken taustaorganisaatioiden arkistoihin.

Lähteet

Vanhaa Hauhoa (1934). Vuonna 1925 toimineen kansatieteellisen kylätutkimusretkikunnan tulokset. Kansatieteellinen arkisto I, Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.

Kansatieteellisiä muistiinpanoja Ilomantsin itäkylistä (1939). Kansatieteellinen arkisto III, Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.

Kirveennummi, Anna & Räsänen, Riitta 2000: Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.

Lehtonen, Juhani U. E.: U. T. Sirelius ja kansatiede. Kansatieteellinen arkisto 23. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.

Nikander, Gabriel 1916: Byar och gårdar i Helsinge från 1750 till 1865. Bidrag till Helsinge sockens historia. Helsingfors.

Vilkuna, Kustaa 1975: Ensimmäinen kylätutkimusretki 50 vuotta sitten. Kotiseutu 3/1970, Helsinki.

Konginkankaan Kalaniemen Laiteen aittoja vuonna 1926 kylätutkimustoiminnan uudelleen herättämisen aikana. Kuva: Albert Hämäläinen. Museovirasto (KK1437:7).

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.