1923Edellinen artikkeli 1926Seuraava artikkeli

Ryhmäkylien hajoaminen

Asemapiirros etelähämäläisestä Lopen Hunsalan ryhmäkylästä vuonna 1898. Museovirasto.
Vanhastaan kylillä tarkoitettiin maaseudulla lähekkäin sijainneiden maalaistalojen muodostamia asutusryhmiä, joiden asukkaiden elämistapa oli sidoksissa luontoon ja sen resurssien hyödyntämiseen. Maanviljelys- eli vainiokylissä talot ryhmittyivät toistensa tuntumaan, ja niihin kuuluivat yhteisesti aidatut pellot sekä niityt. Pellot oli jaettu verotuksen pohjana toimineisiin sarkoihin. Perinteentutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että monesti jo keskiajalta juontuvat tiheästi rakennetut kompaktit kylät olivat katoamassa keskusjohtoisten maanjakotoimitusten tuloksena.

Kansatieteellinen kylätutkimustoiminta alkoi jo vuonna 1912, kun Nordiska museetin kenttätutkimuksen johtajaksi tullut lisensiaatti Sigurd Erixon suuntasi katseensa arkaaiseen itägöötalaiseen Kilan kylään. Asia oli esillä myös meillä siten, että maamme ruotsinkieliset maanviljelysseurat julkaisivat 1915 kilpailun kotiseutukuvauksista. Niistä yksi, Närpiön Tjärlaxia koskeva, katsottiin julkaisemisen arvoiseksi elinkeinojen ja rakennusten yksityiskohtaisen ja monipuolisen kuvauksen ansiosta. Suomenruotsalaisen Svenska Odlingens Vänner -seuran (1906) aloitteesta Gabriel Nikander oli inventoinut jo vuodesta 1909 Helsingin pitäjän vanhoja taloja. Kenttätöihin, arkistomateriaaliin ja karttoihin perustuva tutkimus julkaistiin 1916 nimellä Byar och gårdar i Helsinge. Se herätti kiinnostusta myös Ruotsin puolella ja oli osaltaan vaikuttamassa Nikanderin nimittämiseen Åbo akademin Pohjoismaisen kulttuurihistorian ja kansanelämäntutkimuksen professoriksi.

Seuraava sysäys seurasi vuonna 1918. Tuolloin Erixon kirjoittikin ryhmäkylien hajoamisen tiimoilta museon Fataburen-vuosikirjaan perinpohjaiseen tutkimukseen tähtäävän ohjelmajulistuksen. Se pantiin positiivisesti nyökytellen merkille meikäläisissäkin tiedemiespiireissä. Varsinaisen pontimen työhön ryhtymiseen antoi vuonna 1923 julkistettu Folkminneskommittén mietintö, jossa tuotiin voimakkaasti esille yhteiskunnan velvollisuus kerätä kaikkinaista aiempien aikojen kulttuuria valaisevaa aineistoa.

Hätähuuto löysi otollisen maaperän. ”Katoavien muistojen tutkimustyö” pääsi alulle vuonna 1925 suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori U. T. Sireliuksen aloitteesta. Museon virkamiehet olivat aikaisemminkin suorittaneet kenttätutkimuksia virkamatkoillaan, mutta nyt varustettiin matkaan todellinen retkikunta tavoittelemaan rajatun paikan kansankulttuurin kokonaisuutta. Haasteeseen tarttuivat Sireliuksen johdolla yhteistuumin Muinaistieteellinen Toimikunta (Kansallismuseo), Suomen Muinaismuistoyhdistys, Kalevalaseura ja Sanakirjasäätiö. Ne toimeenpanivat kansatieteellisen kylätutkimusretken Hauholla sijaitseviin Hyömäen ja Miehoilan vanhoihin ryhmäkyliin.

Hauhon Miehoila oli yksi vuoden 1925 kylätutkimuksen tekopaikoista. Kuvassa hyötykasvien kastelua kyseisenä vuonna. Kuva: Kai Donner, Museovirasto (KK1379:221).

Paikalla kävivät muiden muassa kielimies Kai Donner, musiikkitieteilijä Ilmari Hannikainen, kielitieteilijä Toivo Kaukoranta, tekstiilitutkija Tyyni Vahter. Siihen kuului museovirkamiesten ohella opiskelijoita (mm. Kustaa Vilkuna) ja tutkijoita puolen toistakymmentä.

Kenttätutkimustilanteessa aineellisen ja henkisen elämän osa-alueet oli jaettu erillisiksi tutkimusteemoiksi kullekin osanottajalle. Varttuneista tutkijoista esimerkiksi U.T. Sirelius tutki rakennuksia ja pihamuotoja. Apunaan hänellä oli piirtämiseen keskittynyt arkkitehtiopiskelija, sillä noihin aikoihin tämän alan koulutukseen kuului jonkin tärkeän kotimaisen rakennusteoksen tai sen osan mittaaminen ja piirtäminen. Linnojen ja kirkkojen ohella kohteiksi kelpasivat puukaupunkien lisäksi talonpoikaisrakennukset. Kansallismuseossa työskentelevä tohtori Albert Hämäläinen otti aiheekseen parannustavat, taiat, uskomukset ja tavat juhlapäivineen, kun taas tohtori Tyyni Vahterin kiinnostus kohdistui tekstiileihin. Ylioppilas Elma Mikkola-Leskinen paneutui ruokatalouteen, E. A. Virtanen tarkasteli kyläjärjestystä ja oikeustapoja sekä Kustaa Vilkuna maanviljelystä ja karjanhoitoa. Näissä osuuksissa on havaittavissa Gunnar Suolahden kulttuurihistoriallisen koulukunnan vaikutusta. Eino Leskisen osalle lankesi metsästys ja kalastus, V. Rikkosen osalle tuli miesten tekniikka sekä kulku- ja kuljetusneuvot yhdessä Sireliuksen kanssa, kun taas vesikulkuneuvot lankesivat T. I. Itkosen osalle. Taiteilija Ilmari Hannikainen tutki kansansävelmiä. Huomiota kiinnitettiin myös leikkeihin ja voimailuun, ja tehtiin jopa havaintoja kielellisistä seikoista. Julkaisuista jätettiin pois Astrid Reposen ja Maija Juvaksen syntymää, naimatapoja ja uskomuksia koskeva osio sekä niin ikään sadut, runot ja itkuvirret sekä sävelmät ja kielitieteellinen aineisto. Ne taltioitiin retken taustaorganisaatioiden arkistoihin.

Toimintaa jatkettiin paljolti Sireliuksen ideoimana ja samojen tutkijoiden toimesta vielä eräissä Keski-Suomen pitäjissä (1926), Ilomantsissa (1927; julkaisu 1939) ja Pyhämaalla (1928).Pyhämaan retkeen loppuivat museon ja tieteellisten seurojen yhteiset kenttätutkimukset. Tutkimusaiheet olivat samantapaisia ottaen kuitenkin huomioon kulloisetkin maantieteelliset olosuhteet. Merellisessä miljöössä oman lisänsä toivat esimerkiksi laivanrakennus, kalastusyhdyskunnat ja hylkeenpyynti, salomailla puolestaan korostuivat esimerkiksi eräelinkeinot ja kaskenviljely. Julkaisuun otettiin nyt mukaan myös leikki- ja juhlaperinnettä sekä ihmisen elämänkaareen liittyviä tapoja ja uskomuksia.

Sireliuksen vetämien kenttätyöretkien innoittamana aloitettiin Hämäläisosakunnassa vuonna 1927 ja pian myös muissa osakunnissa kotimaakunnan pitäjiin tai kyliin suunnatut osakuntien organisoimat kotiseudun tutkimusretket. Ne kuuluivat sisällöltään vaihtelevina osakuntien ohjelmistoon 1960-luvulle saakka.

Lähteet

Vanhaa Hauhoa (1934). Vuonna 1925 toimineen kansatieteellisen kylätutkimusretkikunnan tulokset. Kansatieteellinen arkisto I, Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.

Kansatieteellisiä muistiinpanoja Ilomantsin itäkylistä (1939). Kansatieteellinen arkisto III, Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.

Kirveennummi, Anna & Räsänen, Riitta 2000: Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.

Lehtonen, Juhani U. E.: U. T. Sirelius ja kansatiede. Kansatieteellinen arkisto 23. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.

Nikander, Gabriel 1916: Byar och gårdar i Helsinge från 1750 till 1865. Bidrag till Helsinge sockens historia. Helsingfors.

Vilkuna, Kustaa 1975: Ensimmäinen kylätutkimusretki 50 vuotta sitten. Kotiseutu 3/1970, Helsinki.

Konginkankaan Kalaniemen Laiteen aittoja vuonna 1926 kylätutkimustoiminnan uudelleen herättämisen aikana. Kuva: Albert Hämäläinen. Museovirasto (KK1437:7).

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.