2000Edellinen artikkeli 2002Seuraava artikkeli

Suomi vie Euroopan veden alle – meriarkeologiaprojekti MoSS 2001–2004

Meriarkeologian opiskelija Essi Tulonen vetää työpajaa koululaisille Suomen merimuseossa. Kuva: Pia Lonardi CC-BY 4.0.
Museovirasto veti vuosina 2001–2004 ensimmäistä eurooppalaista Kulttuuri 2000-ohjelmasta rahoitettua meriarkeologista hanketta. Hanke avasi ikkunan eurooppalaiseen vedenalaiseen kulttuuriperintöön ja inspiroi uusia hankkeita.

Suomessa ja Museovirastossa oltiin valppaina kun Euroopan yhteisön Kulttuuri 2000-ohjelmassa tuli ensi kertaa hakuun rahoitusta vedenalaisen arkeologian hankkeille vuonna 2001. Vinkki tuli perille myös Helsingin Hylkysaareen Suomen merimuseoon, jossa meriarkeologit ryhtyvät kirjoittamaan hakemusta. Itsestään selvää oli että Suomen kohteena olisi 1771 uponnut Vrouw Maria -hylky, jonka Rauno Koivusaari oli löytänyt vuonna 1999.

Hylkysaaressa riitti intoa ja uskoa hankeideaan, vaikka kenelläkään ydinryhmän jäsenistä ei ollut kokemusta EU-hankkeista, saatikka pääpartnerina toimimisesta. Onneksi henkilökunnalta löytyi kuitenkin kontakteja muihin eurooppalaisiin vedenalaisen kulttuuriperinnön toimijoihin. Tätä olivat edesauttaneet muiden muassa Itämeren alueen vedenalaisen kulttuuriperinnön työryhmän jäsenyys, kansainvälisiin seminaareihin osallistuminen sekä Helsingin yliopistossa vuonna 1993 alkanut merihistorian, -arkeologian ja -etnologian opetus.

Neuvoja saatiin myös muilta hankkeilta ja hankekumppaneiksi löytyivät Alankomaat (Netherlands Institute for Ship- and Underwater Archaeology), Iso-Britannia (Mary Rose Archaeological Services Ltd.), Ruotsi (Södertörn högskola), Saksa (Archaeological Statemuseum of Mecklenburg-Vorpommern) ja Tanska (Centre for Maritime Archaeology). Ulkopuolinen arvioija tuli Portugalista.

Kumppanien kanssa kehiteltiin hankeideaa, tehtiin budjettilaskelmat ja jaettiin vastuut. Muutama viikko ennen hakemuksen jättämistä koettiin jännittäviä hetkiä kun yllättäen yksi kumppani ilmoitti ettei lähde mukaan hankkeeseen. Ongelman ratkaisi onneksi puhelinsoitto Ruotsin meriarkeologian gurulle, professori Carl-Olof Cederlundille, joka lähti mukaan hankkeeseen lyhyellä varoitusajalla.

Hylylle vietäviä näytteitä valmistellaan tutkimusaluksen kannella.

Suunnittelusta toteutukseen

Hankkeen nimeksi tuli lopulta “Monitoring, Safeguarding and Visualizing North-European Shipwreck Sites: Common European Underwater Cultural Heritage – Challenges for Cultural Resource Management, MoSS”, joka kirjattiin kuriiripalvelun kautta Brysseliin lähetettyyn paperiseen hakemukseen toukokuussa 2001. Positiivinen päätös hankerahoituksesta saatiin joulukuussa 2001. Iloinen yllätys oli hankkeen saamat erinomaiset pisteet. Näin Museovirasto sai tehtäväkseen vetää ensimmäisen Kulttuuri 2000-rahoitteisen meriarkeologisen hankkeen vuosina 2001–2004. Samalla virasto opetteli toiminaan ensimmäistä kertaa myös EU-hankkeen koordinaattorina.

Suomen osalta jo aikaisemmin hahmotellut Vrouw Maria-hylyn tutkimussuunnitelmat ja tavoitteet muokattiin yhteensopiviksi sekä Kulttuuri 2000-ohjelman tavoitteiden ja linjausten että hankekumppaneiden tavoitteiden kanssa. Ideana oli saada mukaan kansainvälistä osaamista, asiantuntemusta ja kumppaneita. EU-rahoituksen kautta myös Museoviraston käytössä olevaa tutkimusbudjettia pystyttiin kasvattamaan lähes 40%:lla.

Hankkeessa oli mukana neljä eurooppalaisittain merkittävää hylkyä, jotka sijaitsivat Alankomaissa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa. Hylkyjen ajoitus vaihteli 1200-luvulta vuoteen 1856. Hankkeen keskeiset teemat olivat hylkyjen kuntokehityksen seuranta, suojelu, esittely ja visualisointi. Hylkyjen kuntokehityksen seurannan tavoitteena oli kehittää ja parantaa hylkyjen ympäristöolojen kartoittamiseen ja kunnon seurantaan liittyviä menetelmiä. Projektin aikana kolmelle hylylle asetettiin ympäristöoloja mittaavia laitteita. Suojelun tavoitteena oli kartoittaa ja kehittää erilaisia malleja hylkyjen suojeluun huomioiden myös eri kansalaistahojen tarpeet. Esittelyn tavoitteena oli tiedottaa monikielisesti projektin hylyistä eurooppalaiselle yleisölle painottaen erityisesti monipuolista kuvallista kerrontaa.

Hankkeeseen liittyi myös kenttätöitä, internet-sivusto, julkaisuja, julisteita, esitteitä, raportteja, artikkeleja, kokouksia ja seminaareja sekä tiedottamista eri tavoilla. Projektilla oli sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita. Kaikki tavoitteet tuottivat tietoa sekä suurelle yleisölle että kulttuuriperinnön suojelun ammattilaisille. Hankkeen kokonaisbudjetti oli noin 1 157 000 euroa

Käteen jäi muutakin kuin känsät

Mitä sitten hankkeesta opittiin? Erityisesti EU-hankkeissa toimimista, rahoituksen hakemista ja kansainvälistä verkostoitumista. Käytännön tasolla opittiin kenttätyömenetelmiä, saatiin käyttöön hylkyjen ympäristöolosuhteiden mittaamisen tarkoitettuja laitteita ja ROV-robotti sekä hollantilaisten kehittämä hylkyjen hallinto-ja hoitosuunnitelmamalli. Tärkeää oli myös se, että hanke mahdollisti osaltaan suomalaisten meriarkeologien kouluttamista, harjoittelua ja pätevöitymistä. Hanke inspiroi myös vedenalaisten kohteiden parempaan visualisointiin muun muassa virtuaalitekniikan ja 3D-mallintamisen avulla. Oppeja ja ideoita on hyödynnetty myöhemmin myös muilla vedenalaisen kulttuuriperinnön kohteilla. Kokonaisuudessaan hanke oli merkittävä Suomen meriarkeologian kannalta ja teki suomalaista osaamista ja vedenalaista kulttuuriperintöä näkyväksi maailmalla.

Yllättäviä olivat hankkeen pitkän aikavälin kansainväliset vaikutukset. MoSS-hankkeen myötä Suomi veti Euroopan veden alle: Moss hanke on mainittu useasti kansanvälisten kollegojen suulla eurooppalaisten vedenalaisen kulttuuriperinnön hankkeiden äidiksi, lähtölaukaukseksi ja uusien hankkeiden inspiraation lähteeksi.

Lisätietoja:

Leino, Minna; Ruuskanen, Ari; Flinkman, Juha; Kaasinen, Jussi; Klemelä, Ulla; Hietala, Riikka; Nappu, Niko 2011: The Natural Environment of the Shipwreck Vrouw Maria (1771) in the Northern Baltic Sea: An assessment of the state of preservation. The International Journal of Nautical Archaeology.  

Moss Project Newsletters 2002:1–2004:III. Saarijärvi.

Tikkanen, Sallamaria 2002: “Pohjois-Eurooppalaisten hylkyjen kuntokehityksen seuranta, suojelu ja esittely – Yhteisprojekti vedenalaisen kulttuuriperinnön vaalimiseksi”. ICOMOS – Suomen osaston jäsenlehti 4/2002.

http://moss.nba.fi/suomi/mikaon.html

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.