1956Edellinen artikkeli 1958Seuraava artikkeli

Suomussalmi Kiantajärven ja Vuokkijärven inventointi 1957–1958

Juntusrannasta vuonna 1938 löytynyt pronssinen eläinriipus. Kuva: Museovirasto (AKD43668).
Sodanjälkeinen, teollistuva Suomi tarvitsi enenevässä määrin energiaa. Suomussalmen Kiantajärvestä alkavaan Emäjokeen suunniteltiin Ämmän, Aittokosken, Seitenoikean ja Leppikosken voimalaitokset. Näiden suunnitelmien johdosta tuli ajankohtaiseksi Kiantajärven ja Vuokkijärven rantojen muinaisjäännösten inventointi. Lisäksi niillä asuinpaikoilla, jotka tulisivat tuhoutumaan vesien säännöstelyn johdosta, tuli varautua arkeologisiin kaivauksiin.
Panoraama Kalmosärkän vuoden 1958 kaivauksilta. Kuva: Matti Huurre, Museovirasto.

Tietoa alueen esihistoriasta oli hyvin niukasti. Ensimmäinen kunnassa käynyt arkeologiasta kiinnostunut henkilö oli O. A. F. Lönnbohm eli Mustonen, joka Suomen Muinaismuistoyhdistyksen toimeksiannosta kiersi 1884 Kajaanin kihlakunnassa keräämässä muinaislöytöjä sekä kirjaamassa ylös asutukseen, sotiin, kirkolliseen ynnä muuhun elämään liittyvää perinnettä. Hän ei onnistunut kenttätyömatkallaan tapaamaan muinaisesineitä löytäneitä henkilöitä. Joistakin esinelöydöistä hän sai kuitenkin kuulla, sillä hän on kirjannut muistiin muun muassa että ”Kinnusen talossa” (Vuokissa?) olisi säilytetty kiviesinettä, jota oli sanottu lappalaisen kynneksi, jonka avulla lappalaisen kerrottiin kiivenneen puuhun.

Ensimmäinen Suomussalmelta löydetty muinaisesine on tullut Kansallismuseoon vuonna 1896. Se on vuolukivestä tehty koristellun pallonuijan puolikas, jonka torppari Janne Majava oli löytänyt Korvuan Keminniemen talon maalta.

Seuraavan löydön, soikean kupurasoljen, toimitti museoon agronomi A. O. Tudeer vuonna 1909. Esine oli löytynyt lasten leikeissä Juntusrannan kylän Keskitalon maalta. Jälleen kului yli kymmenen vuotta ennen kuin vuonna 1918 kruununvouti A. H. Sandströmin jäämistöstä toimitettiin Kansallismuseon kokoelmiin suiponsoikea reikäase, jonka tiedettiin lukkari P. Saastamoisen löytäneen ehkä virkatalonsa Roinilan vaiheilta. Toinen Sandströmin jäämistöstä löytynyt kiviesine oli saatu Ylivuokista ja se oli löytynyt 1900-luvun alussa Aittojärven rannasta.

Vuonna 1937 A. R. Tuomas-Kettunen lähetti Piispajärveltä kivikirveen ja taltan, jotka olivat löytyneet pari vuotta aiemmin Sutelan talon Anninniemestä. Vuonna 1938 metsänhoitaja E. af Hällström lahjoitti Kansallismuseon kokoelmiin reikäkiven, joka on peräisin todennäköisesti Pyhäjärven Kaikkolasta.

Vuonna 1938 Väinö Hämäläinen toimitti Kansallismuseoon pronssisen eläinriipuksen, joka oli löytynyt Juntusrannan Syväniemen luota uutta mökkiä rakennettaessa.

Soikean kupurasoljen (KM 5335) löytömaastoa Juntusrannan Keskimmäinen talon maalla. Kuva otettu Kokkojärven rantakiviltä. Istumassa opettaja Martti Manner. Kuva: Matti Huurre, 1957, Museovirasto.

Kaikkia muinaisesinelöytöjä ei tietenkään lähetetty Kansallismuseoon. Heikki Kemppaisen jäämistöstä löytyi kivikirves, jonka arvellaan löytyneen Emäjoen varresta Joenniemen maalta. Samoilta paikoin, Ristikaarteelta, löysi Ilmari Kemppainen vuonna 1947 toisen kivikirveen. Opettaja Heikki Korhosta kiinnosti esineen löytöpaikka ja hän havaitsi siellä muun muassa palaneita kiviä, jotka olivat todennäköisesti peräisin tulisijasta. Tämä havainto ja muutamien teräväsärmäisten kvartsisirpaleiden löytyminen vahvistivat ensimmäisen kivikautisen asuinpaikan löytymisen Suomussalmelta.

Vuonna 1950 seismologiaan liittyviä kenttätöitä Suomussalmella tehnyt Heikki Korhonen välitti Kansallismuseoon Halkoniemestä tervahaudasta vuonna 1936 löytyneet pronssikirveen valinmuotin puolikkaat. Löytö oli niin kiinnostava, että seuraavana vuonna C. F. Meinander teki ensimmäiset arkeologiset kaivaukset esineiden löytöpaikalla Salmenniemessä.

Juntusrannasta oli tullut myös vuonna 1952 tietoja kiinnostavasta Kalmosärkän alueesta. Samoilta seuduin oli löytynyt aiemmin myös kaksi rautakautista esinettä, soikea kupurasolki ja pronssinen eläinriipus. Nämä olivat ne taustatiedot, jotka johdattivat Matti Huurteen tekemään Oulujoki Oy:n kustantamaa inventointia vuonna 1957 Kiantajärven ja seuraavana vuonna Vuokkijärven rannoille.

Matti Huurre löysi noin kuukauden ajan kesällä 1957 Kiantajärven rantoja kierrellessään 26 kivikautista asuinpaikka. Inventointi osoitti, että löytöjen vähäisyys johtui vain tutkimuksen puutteesta. Suomussalmella oli todistettavasti asuttu jo kivikaudelta lähtien.

Seuraavan kesän inventoinnissa löytyi lisäksi vielä yhdeksän asuinpaikkaa. Kesän 1958 aikana tehtiin myös noin kuukauden pituinen Kalmosärkän kaivaus sekä pienet koekaivaukset läheisellä Kellolaisten Tulella. Vuosien 1957–1958 inventoinneista ja Kalmosärkän ensimmäisestä kaivauksesta alkoi aivan uusi vaihe Suomussalmen arkeologisissa tutkimuksissa.

Matti Huurre on muistellut vuoden 1957 inventointiaikaansa ja muun muassa sitä, kuinka hän telttaa ja muita tavaroitaan kantaen käveli kirkonkylältä Juntusrantaan. Matkalla häneltä hajosivat myös kumiteräsaappaat. Juntusrantaan päästyään hänen täytyi ensimmäiseksi mennä ostamaan Perttulan kyläkaupasta uudet jalkineet. Siellä hän tiedusteli, olisiko opettaja Martti Manner miten tavattavissa. Kauppias tiesi kertoa, että opettaja oli parhaillaan Hossassa, mutta tulisi seuraavana päivänä takaisin kotiinsa. Matti Huurre pystytty telttansa koulun pihalle ja jäi odottamaan opettajaa kyselläkseen tarkemmin syksyllä 1952 löytyneistä Kalmosärkän löydöistä ja käydäkseen tutustumassa kohteeseen. Kun opettaja sitten seuraavana päivänä kaartoi koulun pihalle moottoripyörällään jalat ohjaustangolla, Matti Huurre tiesi, että kyseisen rennolta vaikuttavan opettajan kanssa saattaisi yhteistyö muinaismuistoasioissakin onnistua.

Tuosta tapaamisesta alkoi pitkä yhteistyö ja syvä ystävyys. Matti Huurre vieraili työtehtävien merkeissä Suomussalmella joka vuosi yli 30 vuoden ajan. Hän suoritti arkeologisia kaivauksia kahdeksalla eri kohteella ja löysi lisää muinaisjäännöksiä kierrellessään ahkerasti pitkin järvien rantoja. Matti Huurretta on kiittäminen myös monista Suomussalmea koskevista tutkimuksista ja julkaisuista. Mittavimpana voidaan mainita Leipä luonnosta Suomussalmen historian kymmenen vuosituhatta – julkaisun sekä Kainuun historian I:n esihistoriaosuudet.

Tällä hetkellä (huhtikuu 2017) Suomussalmelta tunnetaan 501 muinaisjäännöstä sekä 140 kulttuuriperintökohdetta, joista useimmat ovat toisen maailmansodan aikaisia puolustusvarustuksia. Suomussalmen kunnan alueella on tehty yhteensä 39 arkeologista kaivausta tai koekaivausta, 20 inventointia sekä raportoitu 77 maastotarkastusta.

Kirjallisuus:

Huurre, Matti 1992. Suomussalmi esihistoriallisella ajalla. Leipä luonnosta. Suomussalmen kymmenen vuosituhatta. Keuruu, s. 16–17.

Huurre, Matti. 1986. Esihistoria. Kainuun historia I. Kajaani 1986, s. 13, 19–22.

Huurre, Matti 1988. Arkeologisia tutkimuksia Suomussalmella. Suomussalmen muinaisuutta. Ämmänsaari, s. 13–32.

Mustonen, O.A.F. 1892. Kajaanin kihlakunta. Tietoja seudun muinaisuudesta. Käsikirjoitus Museoviraston arkistossa.

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.