1996Edellinen artikkeli 1997Seuraava artikkeli

Susiluola – suomalaisen arkeologian kuumin peruna

Tästä esineestä (KM 30301:1) alkoi Susiluola-kohu. Geologit löysivät tämän erikoisen näköisen kiven tyhjentäessään luolaa vuonna 1996. Susiluolan tutkijat pitävät kiveä neandertalinihmisen valmistamana nyrkki-iskurina. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto, (DG1349:1).
Vuonna 1996 löytynyt kiviesine aloitti suomalaista arkeologiaa ravistaneen kiistan, joka jatkuu edelleen.

Susiluola sijaitsee Pohjanmaalla, Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla Susivuoren pohjoisrinteessä. Ensimmäiset esihistorialliset esineet löydettiin vuonna 1996, kun maa-aineksella täyttynyttä luolaa oltiin tyhjentämässä nähtävyyskohteeksi. Arkeologisia kaivauksia tehtiin vuosina 1997–2000 ja 2003–2006.

Tutkimustulosten perusteella luolassa on asunut neandertalinihminen noin 75000–125000 vuotta sitten, ennen viimeistä jäätiköitymistä ja nykyihmisen ilmestymistä Eurooppaan. Näin se on Suomen vanhin ja ainoa ns. paleoliittista eli vanhinta kivikautta edustava muinaisjäännös. Mistään muualta Pohjoismaista ei tunneta paikkaa, jossa olisi mannerjään peittämällä alueella säilynyt jälkiä neandertalinihmisen toiminnasta. Susiluolan tutkimukset ovat herättäneet paljon kritiikkiä, jonka ydin on ollut siinä, ovatko luolasta löytyneet kiviesineet ihmisen vai luonnon muovaamia?

Susiluolan tutkimukset

Susiluolan tutkijoiden mukaan luolasta on löytynyt kolmenlaisia todisteita neandertalinihmisen oleskelusta. Löydöt koostuvat kiviesineistä, ytimistä, iskoksista ja lastuista, joita aineistosta on suurin osa, yhteensä 776 kpl. Vuonna 2005 luolasta löytyi linssinmuotoinen tummanruskea hiiltä sisältänyt läikkä, halkaisijaltaan noin 80 cm ja paksuudeltaan 10 cm. Läikän pohjasta otettiin näytteeksi hiilenpalasia, joista tehtiin kaksi radiohiiliajoitusta (Hela-1087 ja Hela-1105). Molemmat näytteet osoittivat ns. yli-ikää eli näyte oli vanhempi kuin 40 000 vuotta. Kyse on ilmeisesti tulisijan jäännöksestä.

Kolmantena todisteena on ns. tallatut pinnat (pavement). Kyse on kovettuneesta kerrospinnasta, jossa kivet ovat suurimmaksi osaksi vaakatasossa. Kulkemisesta syntynyt pavement voi olla ihmisen lisäksi keskikokoisten–suurten nisäkkäiden aiheuttama. Susiluolan tapauksessa on huomionarvoista, että tallatut pinnat sijaitsevat juuri siellä, missä luolan korkeus on ympäristöään selvästi suurempi ja niihin liittyy löytökeskittymiä. Tämä viittaa nimenomaan ihmisen oleskeluun.

Kohteen suojelemiseksi Susiluolan suuaukko on suljettu metalliaidalla. Kuva: Vesa Laulumaa. Museovirasto, (AKDG5146:6).

Kritiikki

Susiluolasta on keskusteltu siitä lähtien kun ensimmäiset löydöt tulivat päivänvaloon vuonna 1996. Aluksi näkemyksiä esiteltiin lähinnä lehtien mielipidepalstoilla, mutta vuonna 2005 Tieteen päivillä järjestetyn väittelytilaisuuden, (vastakkain olivat tohtori Heikki Matiskainen ja Susiluolan kaivauksenjohtaja MA Hans-Peter Schulz) myötä keskustelu siirtyi tieteelliselle foorumille. Tähän saakka käydyn Susiluola-keskustelun huipentumana voidaan pitää Suomen arkeologisen seuran toimittaman Fennoscandia archaeologican numerossa XXIV (2007) julkaistut seitsemän Susiluolaa käsittelevää artikkelia.

Kritiikki on kohdistunut lähinnä kiviaineistoon ja muihin tutkimuksen aiheisiin (mm. ajoitukset) liittyviin tulkintoihin. Kiviesineitä pidetään ennemminkin luonnon muovaamina kuin ihmisen valmistamina. Ajoituksia on pidetty epäluotettavina. Lisäksi tutkimusprojektin henkilöstöön on kohdistunut kritiikkiä, jonka taustalla lienevät muutkin kuin tieteelliset syyt.

Nykytilanne

Susiluolassa ei ole tehty tutkimuksia vuoden 2016 jälkeen ja kiista on edelleen vailla lopullista ratkaisua. Susiluola on osoittautunut myös niin kuumaksi perunaksi, ettei halua ja uskallusta tutkimusten uudelleen käynnistämiseen ole ollut millään arkeologisella taholla.

Kirjallisuutta:

Fennoscandia archaeologica XXIV. Ladattavissa Suomen arkeologisen seuran internet-sivuilta, www.sarks.fi

Schulz, Hans-Peter; Eriksson, Brita; Hirvas, Heikki; Huhta, Pekka; Jungner, Högne; Purhonen, Paula; Ukkonen, Pirkko Rankama, Tuija. Excavations at Susiluola Cave. Suomen Museo 2002. S. 5–45. Helsinki 2002.

Schulz, Hans-Peter; Hirvas, Heikki; Huhta, Pekka; Moisanen, Markku; Rostedt, Tapani. A New Contribution to the Neanderthal Discussion – Excavation Results from the Susiluola Cave Site in Western Finland. Germania 88, 2010, s. 1–55.

Kommentit

  • Kati Enqvist

    Alun kuvatekstiin lienee lipsahtanut väärä päivämäärä: kivi on leipätekstin mukaan löytynyt 1996, eikä 2016, kuten kuvatekstissä mainitaan.

    Nimi on pakollinen tieto.
    Sähköposti on pakollinen tieto.
    Kommentti on pakollinen tieto.
  • Olli Hakli / Museovirasto

    Kiitos Kati huomiostasi. Korjattu 12.1.18.

    Nimi on pakollinen tieto.
    Sähköposti on pakollinen tieto.
    Kommentti on pakollinen tieto.

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.