1922Edellinen artikkeli 1925Seuraava artikkeli

Kysely kulkuneuvoista

Lantakärryt Närpiössä 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Nämä edustavat tyypillistä maaseudun työvälinettä. Kuva: Gösta Grotenfelt, Museovirasto (KK1178:331).
Viime vuosisadan alussa Kansallismuseon perusnäyttelyä tehtäessä jouduttiin Muinaistieteellisessä toimikunnassa paneutumaan laajalti aineellisen kansankulttuuriimme. Koska tietoa oli rajallisesti, päätti 1920-luvulla yliopistoon siirtynyt U. T. Sirelius kerätä tietoa kansankulttuurista kyselytutkimuksin. Vuonna 1923 kysyttiin kulku- ja kuljetusneuvoista.

Maassamme hyödynnettyjen kulku- ja kuljetusneuvojen tutkimuksen pioneerina voidaan pitää tohtori U. T. Sireliusta. Kyläkirjaston kuvalehdessä ilmestyi jo vuonna 1908 artikkeli Sananen suomalaisten ajoneuvoista. Aihe kiteytyi muutamaa vuotta myöhemmin ensimmäiseen Tietosanakirjaamme hakusanojen muodossa. Toimiessaan Muinaistieteellisen Toimikunnan virkamiehenä ja valmistellessaan tulevan Kansallismuseon perusnäyttelyä Sirelius joutui paneutumaan laajalti aineellisen kansankulttuurimme ilmenemismuotoihin, esinetyyppien historiaan ja levinneisyyteen. Tässä yhteydessä nousivatkin uudelleen esille kaikki kulku- ja kuljetusneuvojen eri haarat. 

Erityistä mielenkiintoa Sirelius tunsi talvikulkuneuvoihin. Niiden historian selvittämisen taustalla väikkyi ajatus, millaisilla välineillä suomalaiset olivat liikkuneet lähtiessään oletetusta alkukodista ja siirtyessään sittemmin Suomen niemelle. Avainasemassa olivat toisaalta yksi- ja kaksijalaksiset rekityypit, toisaalta suksimallien ja lumikenkien välinen problematiikka. Näissä asioissa tutkija joutui puolustamaan näkemyksiään myös ulkomaisten tutkijoiden esittämiä näkemyksiä vastaan.

Kulkuneuvojen toinen haara, vesikulkuneuvot, saivat myös alustavan kartoituksen typologisesta näkökulmasta. Artikkelissa Suomalaisten veneistä ja niiden kantaisistä ilmesty vuonna 1915. Nuo kantaisät olivat ruuhia ja haapioita, joille arkeologit saattoivat osoittaa maalöytöinä parhaimmillaan vuosituhantiset perinteet. Syvempi erittely jäi kuitenkin tohtori T. I. Itkosen tehtäväksi.

Laadukasta matkantekoa Enontekijölle suurin piirtein kulkuneuvojen kyselytutkimuksen ajalta. Kuva: Juhani Ahola, Museovirasto (HK199408:296).

Julkaistessaan aineellisen kansankulttuurimme yleisesityksen kaksiosaisena teoksena 1919–1921 nimellä Suomen kansanomaista kulttuuria Sirelius havaitsi monilta osin käytettävissä olevien tietojen puutteellisuuden. Tämä koski myös kulkuneuvoja. Toimiessaan Suomen kansallismuseon kansatieteellisen osaston osastonjohtajana ja samalla Helsingin yliopiston kansatieteen professorina hän laati vuonna 1923 suurelle yleisölle suunnatun kyselyn kulkunevoista.

Kyselyn tulokset loivat pohjan myös kahdelle kartografiselle perushavainnolle. Rekien osalta alkoi hahmottua kaksi Suomea: yhtäältä länsisuomalainen matalakeulainen ja jäykkä, keulaan kiinnittyvillä kakkula-aisoilla varustettu rekimalli ja toisaalta itäiseen kulttuuripiiriin kuuluva korkeakeulainen ja jalasten sivuille kiinnittyvällä aisaparilla varustettu joustava malli. Rekityyppien kartoituksen vei sittemmin maaliin virolaissyntyinen, mutta Ruotsiin siirtynyt tutkija Helmut Hagar (1958).

Mitä pyörällisiin kulku- ja kuljetusneuvoihin tulee, Sireliuksen työ johti havaintoon, että kaksipyöräisiä kärryjä on käytetty koko maassa, mutta nelipyöräisiä vankkureita vanhastaan yhtäältä Ruotsista omaksuttuna uutuutena Ahvenanmaalla ja toisaalta venäläisenä vaikutteena Karjalan kannaksella. Lopullisesti nämä maantieteellistä levinneisyyttä koskevat idän ja lännen kansankulttuurin peruseroja ilmentävät havainnot pääsivät suuren yleisönkin ulottuville Toivo Vuorelan toimittamassa Suomen kansankulttuurin kartastossa vuonna 1976.

Itämeren piirin läntisen osan kulku- ja kuljetusneuvojen yleisen historian selvitti ruotsalainen Gösta Berg vuonna 1935 väitöskirjassaan Sledges and wheeled vehicles ja itäisen osan virolainen Ants Viires väitöskirjassaan Talurahva veovahendid (1980).

Sosiaalinen puoli nousi esille vasta 1950-luvulla, jolloin tehtiin kysely istumajärjestyksen muotoutumiseen johtaneista tekijöistä Seurasaarisäätiön järjestämässä muistitiedon keruukilpailussa.

Työntekoa nelipyöräisillä kärryillä eli vankkureilla Kurkijoen Vossinassa joskus 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Museovirasto (KK2969:477).

Lähteitä

Berg, Gösta 1935: Sledges and wheeled wehicles. Ethnological studies from the wiev-point of Sweden. Nordiska Museets handlingar 4. Uppsala.

Hagar, Helmut 1958:  Der osteuropäische Arbeitsschlitten bei den Ostseefinnen. - Finnisch-ugrische Forschungen 33. Helsinki.

Sirelius, U. T. 1908: Sananen suomalaisten ajoneuvoista. Kyläkirjaston kuvalehti. Helsinki.

Sirelius, U. T. 1909: Ajonevot. Tietosanakirja I. Helsinki.

Sirelius U. T. 1921: Suomen kansanomaista kulttuuria II. Helsinki.

Viires, Ants 1980: Talurahva veovahendid. Tallinn.

Vuorela, Toivo 1976: Suomen kansankulttuurin kartasto. 1 Aineellinen kulttuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Porvoo.

Kommentit

Lisää kommentti

Tämä on pakollinen tieto.
Tämä on pakollinen tieto.
Tämä on pakollinen tieto.