2008Edellinen artikkeli 2009Seuraava artikkeli

Opas historiallisen ajan muinaisjäännöksistä avasi näkemyksiä arkeologiasta

Virolahden Pyterlahden graniittilouhoksilta on viety suuria määriä rakennuskiviä Pietariin 1700–1800-luvuilla. Kuva: Marianna Niukkanen, Museovirasto.
Ympäristössämme, maastossa ja maaperässä on valtava määrä erilaisia jäännöksiä menneiden aikojen ihmistoiminnasta. Esihistorialliseen aikaan ajoittuvien jäännösten suojelu muinaismuistolailla (295/1963) on ollut selvää jo vuosikymmenten ajan. Sen sijaan nuoremmat, historialliseen aikaan ajoittuvat kohteet ja jäännökset on alettu huomioida järjestelmällisemmin vasta 2000-luvulla.

Arkeologisia tutkimuksia on vanhastaan tehty keskiaikaisten kirkkojen ja linnojen restaurointi- ja korjaustöiden yhteydessä sekä Turun vanhalla kaupunkialueella. Kiinnostus erilaisia historiallisiin ajan kohteita kohtaan alkoi kasvaa 1990-luvulla, jolloin niitä koskevat arkeologiset tutkimukset alkoivat lisääntyä ja monipuolistua, kun mukaan tuli mm. kartanonpaikkoja ja teollisuuskohteita. Erityisen vahvana alkoi nousta esiin Vaasa- ja suurvalta-ajalla perustettujen kaupunkien arkeologia keskiaikaisten kaupunkien ohella. Museovirasto suorittikin 2000-luvun alkuvuosina kaupunkiarkeologiset inventoinnit parissakymmenessä 1500- ja 1600-luvulla perustetussa kaupungissa. Inventoinneissa arvioitiin tutkimuksen ja suojelun kannalta merkittävän kulttuurikerroksen säilyneisyyttä kunkin kaupungin eri osissa. Sen jälkeen erityisen kiinnostuksen kohteeksi tulivat maaseudun asutushistorialliset muinaisjäännökset, varsinkin kylänpaikat.

Vantaan Bölen 1840-luvulla käytössä ollut pieni rautakaivoskuoppa tyhjennettynä arkeologisten tutkimusten yhteydessä vuonna 2008. Kuva: Wesa Perttola, Museovirasto.

Tämän kehityksen myötä esiin nousi tarve kuvailla kaikki historiallisen ajan muinaisjäännöstyypit mahdollisimman kattavasti ja määritellä niiden suojelutavoitteita. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiin liittyvistä asioista vastasi tuohon aikaan Museoviraston rakennushistorian osasto, jossa toimivista asiantuntijoista koottiin ryhmä käsittelemään aihepiiriin liittyviä teemoja. Määrittelytyöhön osallistuivat myös osastossa työskentelevät projektiarkeologit, joilla oli hyvä tuntuma historiallisen ajan muinaisjäännösten kenttätutkimuksista. Apua saatiin myös mm. Museoviraston muilta osastoilta, maakuntamuseoista, yliopistoista ja Metsähallitukselta.

Kustaan sodan aikana 1789-1790 Uudenmaan rakuunoiden käytössä olleen sotilasleirin majoituskuoppia metsässä Elimäellä. Kuva: John Lagerstedt, Museovirasto.

Muinaisjäännöstyypit jaoteltiin seuraaviin pääryhmiin:

  • Vanhojen kaupunkien kulttuurikerrokset
  • Maaseudun asutushistorialliset muinaisjäännökset
  • Elinkeinohistorialliset muinaisjäännökset
  • Teollisuushistorialliset muinaisjäännökset
  • Kirkolliset muinaisjäännökset
  • Sotahistorialliset muinaisjäännökset
  • Liikenteeseen ja tiedonkulkuun liittyvät muinaisjäännökset
  • Muut historiallisen ajan muinaisjäännökset
Yksi kolmesta kiviuunista Sipoon Löparön vuosina 1599–1643 toimineen salpietarikeittimön paikalla. Kuva: Veli-Pekka Suhonen, Museovirasto.

Määrittelytyön pohjalta koostettiin runsaasti kuvitettu pdf-julkaisu, jossa kuvaillaan yhteensä 84 erilaista historiallisen ajan muinaisjäännöstyyppiä. Oppaan painotus on maastossa sijaitsevien kiinteiden muinaisjäännösten tunnistamisessa ja niiden suojelutavoitteiden määrittelyssä sekä eri kohteiden muodostamien toiminnallisten ja historiallisten kokonaisuuksien luonnehtimisessa ja ymmärtämisessä. Opas suunnattiin erityisesti kulttuuriympäristön inventoijille ja muinaisjäännösten suojelun parissa toimiville, mutta siinä on paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa myös esimerkiksi kaavoittajille ja arkeologian harrastajille.

Ammattilaispiireissä tuttavallisesti ”hiki-oppaana” tunnettu, nyt jo päivittämistä kaipaava julkaisu on ollut ahkerassa käytössä. Oppaan ilmestymisen jälkeen historiallisen ajan muinaisjäännösten huomioimisesta arkeologisissa inventoinneissa ja kaavoituksessa on tullut vakiintunut käytäntö, ja arkeologisia kenttätutkimuksia tehdään historiallisen ajan kohteilla nykyään jopa enemmän kuin esihistoriallisilla.

Barkarbölen masuuninraunio metsämaastossa Raaseporin Tenholassa. Kummun laella näkyy piipun muurausta 1680-luvulta. Kuva: Timo Kantonen, Museovirasto.
Espoon Albergan kartanon 1700-luvun päärakennuksen paikalla on säilynyt monumentaalisen puutarhan terassirakenteita. Kuva: Päivi Maaranen, Museovirasto.

Lähteitä ja lisätietoa:

Niukkanen, Marianna 2004: Kaupungit muinaisjäännöksinä – kaupunkiarkeologia Suomessa. Städerna som fornlämningar – stadsarkeologi i Finland. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 25.

Niukkanen, Marianna 2009: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset: tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. URN:NBN:fi-fe200902111177. http://www.nba.fi/fi/File/685/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf.

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.