1967Edellinen artikkeli 1968Seuraava artikkeli

Ristiinan Astuvansalmi – Suomen laajin kalliomaalaus

Astuvansalmen maalauskallio järveltä kuvattuna. Kuva: Helena Taskinen 1998, Museovirasto, (AKD 47511:1).
Astuvansalmen kalliomaalaukset sijaitsevat nykyisen Mikkelin, entisen Ristiinan kunnan alueella, Ristiinan kirkosta noin 16 km itäkaakkoon, Yöveden rannalla, jyrkästi kohoavassa kallioseinämässä. Järveltä päin katsottuna kallioseinämästä hahmottuvat suuret ihmiskasvot, alasluodut silmät ja leuka. Suuri ihmispää, muinainen kalliojumala, alasluotuine silmineen seuraa kulkijoita levollisen lempeänä kuten on tehnyt jo tuhansia vuosia. Se on maamme suurin ja laajin yhtenäinen kalliomaalaus.

Maamme neljännen kalliomaalauksen löysi kesällä 1968 veneretkellä vaimonsa kanssa ollut arkeologi Pekka Sarvas. Ensimmäinen kalliomaalaus, Kirkkonummen Vitträsk, todettiin 1917. Toinen maalaus, Kirkkonummen Juusjärvi, antoi odottaa löytymistään aina vuoteen 1963 saakka. Kolmas kalliomaalaus löytyi vuonna 1966 Taipalsaaren Valkeisaaresta. Astuvansalmen kalliomaalaukset sijaitsevat nykyisen Mikkelin, entisen Ristiinan kunnan alueella, Ristiinan kirkosta noin 16 km itäkaakkoon, Yöveden rannalla, jyrkästi kohoavassa kallioseinämässä. Järveltä päin katsottuna kallioseinämästä hahmottuvat suuret ihmiskasvot, alasluodut silmät ja leuka. Suuri ihmispää, muinainen kalliojumala, alasluotuine silmineen seuraa kulkijoita levollisen lempeänä kuten on tehnyt jo tuhansia vuosia.

Kalliomaalausten dokumentointi toteutettiin jo heti syksyllä 1968. Tuolloin tehtiin myös kalliomaalauskallion alapuolella olevalla terassilla arkeologiset kaivaukset, joissa löydettiin kaksi nuolenkärjen katkelmaa. Toinen niistä on liuskenuolenkärjen katkelma, joka ajoittuu kivikauden lopulle (3200–2400 eKr.) ja toinen on varhaismetallikaudelle ajoittuvan tasakantaisen nuolenkärjen katkelma (1900–500 eKr./ ajanlasku alku).

Yhdistelmäkuva kalliomaalauskuvista. Kuva: Ismo Luukkonen 2001. Museovirasto, (AKDG 730:1).

Vuosina 1988 ja 1990–1992 tehdyissä sukellustutkimuksissa on kalliomaalauksen edustalta löydetty kolme ihmiskasvoista meripihkariipusta sekä yksi reiällinen meripihkariipus, jonka on tulkittu esittävän mahdollisesti karhua. Meripihkariipukset löytyivät noin 10 metrin syvyydestä pohjamudasta kalliomaalauskallion edustalta. Ihmiskasvoiset esineet ovat äärimmäisen harvinaisia maamme kivikauden esineistössä. Astuvansalmen riipusten lisäksi maastamme tunnetaan vain puolenkymmentä muuta ihmiskasvoisia meripihkariipusta. Se, että Astuvansalmen edustalta on löydetty kolme veteen uhrattua ihmiskasvoista meripihkariipusta, kertoo paikan olleen aikoinaan erittäin voimallisen, pyhän kallion.

Astuvansalmen maalauksia on noin 15.5 metriä pitkällä alueella. Se on maamme suurin ja laajin yhtenäinen kalliomaalaus. Seinämän ylimmät kuviot ovat noin 11,8 metriä ja alimmat noin 7,7 metriä Yöveden pinnan yläpuolella. Punavärijälkiä, joista ei ole voitu hahmottaa kuvioita, on vielä noin metriä alempana. Seinämästä on tunnistettu yli 60 kuviota, joissa on aiheina ihmis-, eläin-, vene- ja kämmenkuvioita. Niistä 20 on hirvikuvioita. Suurin hirvikuvio on kooltaan 93 x 53cm ja pienin 39 x 22cm. Puolella hirvikuvioista on merkittynä sydänpiste. Yhtä kuviota lukuun ottamatta kaikki hirvet on suunnattu kohti länttä. Maalauskentässä on myös 17 tikku-ukkomaista ihmiskuviota, joiden koko on 25–50cm. Kolmelle ihmiskuviolle on maalattu sarvet ja yhdelle silmät. Kahden ihmiskuvion pää on ympyrämäinen. Astuvansalmen ihmiskuvioista kolme on naishahmoja – piirre, joka on harvinainen Suomen kalliotaiteessa. Yksi hahmoista on jopa jousta pitelevä nainen, jollaista ei tunneta muista kalliomaalauksistamme.

Paikalta järvenpohjasta löytynyt meripihkariipus sivulta. Kuva: Ritva Bäckman, 1990, Museovirasto, (KM 25771).
Paikalta järvenpohjasta löytynyt meripihkariipus edestä. Kuva: Ritva Bäckman, 1990, Museovirasto, (KM 25771).

Kallioseinämässä on myös 11 kämmen- tai tassunpainamaa. Yksi niistä on erittäin selvästi tummanpunaisena näkyvä oikean käden painauma maalauskentän yläosassa. Lisäksi maalausalueella on toistakymmentä venekuvaa, joihin on pystyviivoilla kuvattu ikään kuin miehistöä.    

Kalliomaalaukset liittyvät kivikauden ihmisten uskomusmaailmaan ja heidän henkiseen elämäänsä. Kuva-aiheissa on yhtymäkohtia pohjoisen havumetsävyöhykkeen pyyntikulttuurien šamanistiseen uskomusmaailmaan.

Maalauskuviot on tehty punamultamaalilla, jonka tarkkaa koostumusta ja valmistustapaa ei ole onnistuttu selvittämään. Todennäköisesti maali on valmistettu rautaoksiidista kuumentamalla ja siihen on lisätty rasvaa, verta ja sideaineeksi ehkä linnun munia. Punamultakuviot ovat säilyneet tuhansia vuosia niiden päälle muodostuneen piidioksidi- eli silikakalvon ansiosta. Suojaava, läpinäkyvä kalvo on syntynyt kalliopinnasta liuenneista mineraaleista.

Hirviä. Kuva: Helena Taskinen, 2000, Museovirasto, (AKD 47550:1).

Astuvansalmen maalaukset on mahdollista ajoittaa Saimaan vesistöhistorian avulla Vuoksen puhkeamisen (noin 5700 vuotta sitten) jälkeiseen aikaan. Vain kolme kaikkein ylintä maalausta sijoittuu Suursaimaan vedenpinnan yläpuoliselle tasolle. Muiden maalausten kohdat ovat tulleet esille vasta Saimaan viimeisimmän lasku-uoman puhkeamisen jälkeen, jolloin vedenpinta laski nopeasti noin 2,5 metriä. Maalauskallion edustalla oleva terassi on tullut näkyviin vasta noin 1000 vuoden kuluttua Vuoksen puhkeamisesta.

Suurin osa maamme kalliomaalauksista on kampakeraamiselta ajalta, ajanjaksolta 5100–3200 eKr. Aktiivisin vaihe Saimaan vesistöalueella näyttäisi ajoittuvan ajanjaksolle 3600–2500 eKr. Maamme nuorimmat maalaukset saattavat ajoittua vuoden 1500 eKr. vaiheille tai varhaisen metallikauden alkuun (n. 1900 eKr.).

Astuvansalmen maalauksille johtaa opastettu polku Ristiina-Puumala maantieltä (tieltä nro 4323). Maalauksia pääsee katsomaan kallion alapuolelle tehdyltä katselulavalta.

Käsipainama. Kuva: Ismo Luukkonen, 2001, Museovirasto, (AKF 127030).

Kirjallisuus:

Edgren, Torsten, 1984. Kivikausi. Suomen historia I. Espoo (s. 64).

Edgren, Torsten, 1992. Den förhistoriska tiden. Finlands historia 1. Ekenäs (s. 83–85)

Grönhagen, Juhani, 1991. An amber Pedant from Astuvansalmi in Ristiina, Finland. Fennoscandia Archaeologica VIII. Helsinki (s. 73–76).

Grönhagen, Juhani, 1994. Ristiinan Astuvansalmi, muinainen kulttipaikkako? Suomen Museo 1994. Helsinki (s. 5–18).

Jussila, Timo, 1996. Eteläisen Saimaan kalliomaalausten ajoitusarviot rannansiirtymiskronologian perusteella. Sihti 4. Savonlinnan maakuntamuseon julkaisuja 1996 (s. 5–15).

Kivikäs, Pekka, 1995. Kalliomaalaukset. Muinainen kuva-arkisto. Jyväskylä (s. 51–77, 260–261, 287).

Kivikäs, P. 1997. Kalliomaalausten kuvamaailma. Jyväskylä (s. 8, 10–11, 27–28, 32–33, 42, 48–49, 51, 55).

Kivikäs, P. 2005. Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä (s. 10–11, 17, 19–21, 25,29, 30, 102–107).

Kivikäs, P. 2009. Suomen kalliomaalausten merkit, kalliot kuvakentät ja kuvamerkitykset. Jyväskylä (s. 13,15, 21–28,31,34–36, 47–55, 57, 63–68, 75, 77–80, 82–84, 86, 91–92, 96, 98–99, 102-105, 107–110, 122, 132, 136, 140, 144, 149–150, 155–156, 158–159, 161, 163–164, 168–175, 181, 183–186, 191–204, 244, 250, 252–253, 255, 259).

Lahelma, A. 2008. Touch of Red. Archaeological and Ethnographic Approaches to Interpreting Finnish Rock Paintings. Iskos 15 (s. 21, 24–30, 32, 35, 39–41, 60, 124–125, 132, 257–259).

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa, 1988. Esihistorian vuosituhannet Savon alueella. Savon historia I. Kuopio (s. 116–117). 

Luoto, Jukka, 1993. Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalauksen ajoituksesta. Sihti 3. Savonlinnan maakuntamuseon julkaisu 1993 (s. 90–100).

Miettinen, Timo, 1985. Kallioihin ripustettu galleria. Suomen Matkailuliiton vuosikirja 1985 (s. 17–24) Jyväskylä.

Nuñez, Milton, 1981. Sobre las manifestaciones del arte rupestre en Finlandia. Ampurias 43. Barcelona 1981 (s. 53–78).

Saarnisto, Matti, 1969. Geologie der Fundstätte Astuvansalmi. Suomen Museo 1969. Helsinki (s. 34–39).

Sarvas, Pekka, 1969. Die Felsmalerei von Astuvansalmi. Suomen Museo 1969. Helsinki. (s.5–33).

Sarvas, Pekka, 1973. Astuvansalmen kalliomaalaus. Ristiinan entisyyttä ja nykypäivää. Helsingin Ristiina-Seura r.y. Helsinki. (s. 9–30).

Kommentit

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.