1998Edellinen artikkeli 1999Seuraava artikkeli

Mikkeli Orijärvi – hopearahoja ja muinaispeltoja viikinkiajalta

Yksi viidestä Orijärven muinaispelloista vuoden 2003 kaivaukselta. Kuva Esa Mikkola.
Vuonna 1998 paikalliset koululaiset löysivät Mikkelin Orijärven pohjoispuoliselta pellolta viikinkiaikaisen hopearahan. Kaksi mikkeliläistä arkeologian harrastajaa olivat vieneet koululaiset tutustumaan eteläsavolaiseen kulttuurimaisemaan ja kokeilemaan arkeologisten muinaisjäännösinventointien menetelmiin kuuluvaa peltopoimintaa. Hopearaha löytyi alueelta, jolta ei aiemmin tunnettu arkeologisia löytöjä.

Alueella kasvoi kuitenkin kulttuuri-indikaattorina tunnettua tummaa tulikukkaa, joka usein kasvaa Mikkelin seudun rautakautisilla kohteilla. Hopearaha johti laajoihin arkeologisiin tutkimuksiin vuosina 1999, 2000, 2002, 2003, 2005 ja 2006. Tutkimusten aikana löydettiin Mikkelin alueen ensimmäinen viikinkiaikainen hopearahakätkö, rautakautinen asuinpaikka, mahdollinen kalmisto-alue hautoineen sekä viisi muinaispeltoa. Rautakauteen ajoittuvien muinaispeltojen löytyminen kaskiviljelyn ydinalueelta pakotti arkeologit arvioimaan uudelleen rautakauden taloushistorian kehityskulkuja.

Orijärveltä on löydetty yhteensä 142 hopearahaa tai sellaisen katkelmaa. Pääosa rahoista löydettiin ensimmäisenä tutkimusvuotena 1999. Rahoista lähes kaikki voidaan laskea kuuluvaksi yhteen ja samaan kätköön. Kätkö oli levinnyt kyntämisen seurauksena muutaman aarin alalle pellossa. Suurin osa rahoista on saksalaisia, mutta rahojen joukossa on myös englantilaisia rahoja sekä yksi harvinainen arabialainen hopearaha. Suurin osa rahoista pystytään ajoittamaan muutaman vuoden tarkkuudella joko rahatyypin tai rahoja lyöttäneiden hallitsijoiden mukaan. Suurin osa rahoista on peräisin 900- ja 1000-lukujen taitteessa. Hopearahakätkön varhaisin mahdollinen kätkentäajankohta on vuosi 1014 jKr., mutta se lienee kätketty Orijärven asuinpaikalle muutamia vuosikymmeniä tämän ajankohdan jälkeen.    

Muinaispellot ovat yleensä kapeita ja pitkiä kaistaleita, jotka erottuvat pohjamaata tummempana. Kuva on vuoden 2006 tutkimuksista. Kuva: Esa Mikkola, Museovirasto.
Ensimmäiset Orijärveltä löytyneet auranjäljet vuonna 2000. Kuva: Esa Mikkola, Museovirasto.

Muinaispellot ovat jäännöksiä varhaisesta viljelystä. Ne tunnistetaan useimmiten puhtaassa pohjamaassa erotuvista ristikkäisistä auranjäljistä. Rautakautisia muinaispeltoja tunnetaan Suomesta parilta kymmeneltä kohteelta, joten mistään kovin yleisestä muinaisjäännöstyypistä ei ole kyse. Orijärven tekee poikkeukselliseksi myös muinaispeltojen määrä, sillä sieltä löydettiin viisi muinaispeltoa. Vanhimpien peltojen koko vaihteli parista aarista noin kahdeksaan aariin. Pellot muodostavat kaksi erillistä kokonaisuutta. Jokaisessa pellossa oli erotettavissa useita eri käyttövaiheita eli pellot olivat olleet välillä kesannolla tai laitumena. Eri peltokerroksista otetuista näytteistä on löydetty pääasiassa hiiltyneitä ohran jyviä, mutta pelloissa on kasvanut myös pölkkyvehnää, leipävehnää ja ruista. Jyvistä tehtyjen radiohiiliajoitusten mukaan pellot on otettu käyttöön viimeistään 600-luvulla jKr. ja ne ovat olleet yhtäjaksoisesti käytössä 1400-luvulle jKr. – mahdollisesti sitäkin pidempää. Suurin osa jyvien radiohiiliajoituksista menee kuitenkin viikinkiaikaan (800–1050 jKr.). 

Orijärveltä vuonna 1999 löydetyt hopearahat. Kuva: Esa Mikkola, Museovirasto.
Koristetun hopealevyn katkelma, pronssinen linturiipus, soikean kupurasoljen katkelma sekä rautainen paimensauvaneula. Vuoden 2000 kaivausten löytöjä Orijärveltä. Piirros: Museovirasto.

Muinaispeltojen välisiltä alueilta löydettiin jäännöksiä rautakautisesta ja keskiaikaisesta asuinpaikasta.  Asuinpaikkaan liittyviä rakenteita ovat mm. erilaiset tulisijat, jätekuopat ja kaivo. Orijärven kaivon pohjalta löytyneestä puukehikosta tehty radiohiiliajoitus ajoittaa kaivon ristiretkiaikaan eli 1100-luvulle. Orijärven kaivo on näin ollen vanhin Suomesta löydetty kaivo. Asuinpaikkajäännösten lisäksi alueelta löydettiin ruumishautoja muistuttavia rakenteita. Ne olivat löydöttömiä eikä niissä ollut säilyneenä luita. Yhdessä näistä oli laakakivien muodostama kivirakenne. Osa Orijärven runsaasta löytöaineistosta, mm. pronssihelakoristeisten vöiden katkelmat voivat olla peräisin rikki kynnetyistä haudoista. Orijärven löytöaineistoon kuuluu runsaasti nuorempaan rautakauteen ajoittuvia pronssikoruja, helmiä ja saviastioiden kappaleita. Orijärven esineistössä on omalaatuisia piirteitä. Osa esineistä voikin olla paikallista valmistetta.

Viikinkiaikaan ajoittuvan pronssiheloitettua vyötä. Kuvattu sekä päältä että alta. Kuvat: Esa Mikkola, Museovirasto.

Lähteet ja kirjallisuus:

Alenius, Teija; Mikkola, Esa and Ojala, Antti (2007). History of agriculture in Mikkeli Orijärvi, eastern Finland as reflected by palynological and archaelogical data. Teoksessa Alenius, T. Environmental change and anthropogenic impact on lake sediments during the Holocen in the Finnish – Karelian inland area. PhD Thesis. Publications of the Department of Geology D11. Helsinki. Website. http://urn.fi/URN:ISBN:978–952–10–2615–7, ss. 91–109.

Mikkola, Esa (2001) Mikkelin mlk:n Orijärven hopearaha-aarre ja muinaispellot. Kentältä poimittua 5 – kirjoitelmia arkeologian alalta. Museoviraston arkeologian osaston julkaisuja 9. Helsinki, ss. 84–98.

Mikkola, Esa (2005) Mikkelin Orijärven muinaispeltovaiheet. Arkeologipäivät 2004. Suomen arkeologinen seura. Hamina, ss. 49–59.

Mikkola, Esa ja Talvio, Tuukka (2000) A silver coin hoard from Orijärvi, Kihlinpelto in Mikkeli rural commune, province of Savo, eastern Finland. Fennoscandia archaeologica XVI. Helsinki, ss. 129–138.

Mikkola, Esa ja Tenhunen, Tanja (2003) Uusimpia tutkimustuloksia Mikkelin Orijärven hopearaha-aarteen löytöpaikalta. Sihti 5. Savonlinnan maakuntamuseon julkaisuja. Savonlinna, ss. 55–73.

Mikkola, Esa; Alenius, Teija & Lavento, Mika (2016), Prehistoric Agriculture and the Ancient Fields of Orijärvi, Finland. Anderson P. ja Peña-Chocarro, L. (toim.) Early Agricultural Remnants and Technical Heritage (EARTH): 8,000 Years of Resilience and Innovation Volume 3, Exeter ss. 144–157.

Vanhanen, S. (2009). Ploughing the profane and sacred. Archaeobotany at Mikkeli Orijärvi Kihlinpelto in East Finland. Unpublished Master theses. Umeå University.

Kommentit

  • Risto Paumo

    Upea löytö ja hieno pala Suomen historiaa !

    Nimi on pakollinen tieto.
    Sähköposti on pakollinen tieto.
    Kommentti on pakollinen tieto.
  • Risto Paumo

    Upea löytö ja hieno pala Suomen historiaa !

    Nimi on pakollinen tieto.
    Sähköposti on pakollinen tieto.
    Kommentti on pakollinen tieto.

Lisää kommentti

Nimi on pakollinen tieto.
Sähköposti on pakollinen tieto.
Kommentti on pakollinen tieto.